Nepsyt juoksupyörässä
Ihan kuin juoksupyörässä juoksisi. On vain ympyrä, jossa ei ole alkua tai loppua, vaikka kuinka juoksisi. Vauhti kiihtyy ja tuntuu ettei itse voi vaikuttaa suuntaan. On vain juostava eteenpäin. Vaikka sattuu eikä enää jaksaisi.
Kokemukset, tarinat, kertomukset, huoli uupumisesta, lapsen selviämisestä. Ne toistuvat tekstistä toiseen.
Tänään aamulehtemme oli julkaissut pääkirjoituksen, joka käsitteli #näenepsy kampanjaa. Siinä pyrittiin kiteyttämään nepsyn ja nepsyperheiden elämää, haasteita ja sitä huonoa kohtelua, joka lyö aika lailla meidän jokaisen nepsy perheen silmille. Yritettiin nostaa esille sitä nujertavaa suhtautumista, lannistamista ja syyllisyyden taakkaa, jota me nepsy lasten vanhemmat ja nepsy lapset raahaamme painolastinamme. Turhaan mutta silti meille työnnettynä.
Kuva: Pixabay
Tunnen surua jokainen kerta, kun avaan jonkun vertaisryhmäläisen kirjoittaman tekstin, jossa hän purkaa suruaan lapsensa kohtelusta, ylilyönneistä ja ymmärtämättömyydestä johtuvista rangaistuksista, syytöksistä ja seurauksista, jotka eivät korjaa mitään mutta rikkovat paljon. Ne nostavat pintaan omat kokemukset. Ne, joiden alle olimme hukkua, nujertua. Kun kaikki oli mustaa ja päämääränä oli jaksaa huomiseen.
Sitä suota en haluaisi kenenkään tarpovan. Siihen mutaan en haluaisi yhdenkään lapsen hukkuvan.
Neuropsykiatriset ongelmat ovat tunnistettuja, niiden taustaksi löytyy niin tutkimus- kuin kokemuspohjaakin. On laadittu kuntoutusohjeita, ohjeita tukitoimiin ja käypähoitosuosituksiakin. Silti moni lapsi törmää tiukkaan muottiin, joka ei tunnista hänen nepsy piirteitään, joutuu kiristyvien sääntöjen, rangaistusten ja negatiivisten palautteiden kierteeseen, johon myös vanhemmat imetään. Uuvuttaa koko perheen, lapsen, vanhemmat, sisarukset.
Ilmeisesti tämä jo tuotettu tieto ei saavuta kaikkia kasvatusalan ammattilaisia; sairaanhoitajia, lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, opettajia. Ei edes erityisopettajia. Koulutuksessa on selkeästi vaje ja siihen tulisi puuttua nopeasti. Ammattilaisten koulutukseen, vanhempien tukemiseen ja lasten varhaiseen tarpeen mukaisiin tukitoimiin satsaamalla lisättäisiin valtavasti nepsy lasten ja heidän perheidensä hyvinvointia mutta säästettäisiin myös yhteiskunnan varoja.
Koska huominen rakennetaan tänään, pitää toimia jo eilen.