Nyt kaikki retkelle!

Osassa kouluja erityislasten retkijärjestelyt nilkuttavat. Mikäli lapsen haasteet vaativat retkien järjestelyjen osalta toimenpiteitä tai tukitoimia, voidaan lapsi jopa yrittää jättää retkiltä pois kokonaan. Kuten epilepsiaa sairastava lapsi jolle toimintapeliin osallistuminen vilkkuvaloissa ei olisi ollut mahdollista. Hänelle tarjottiin tilalle retkeä ikäistään nuorempien mukana, vieraassa luokassa.

Samu jäi epilepsiansa vuoksi kokonaan ilman retkeä. Vaihtoehtoja ei tarjottu.

Meidänkään epilepsiaa sairastava erityinen ei ole aina kelvannut retkille. Useinkaan perusteena ei tosin ole käytetty epilepsiaa, syyt löytyvät muista haasteista. Ekaluokalla erityisluokalla olevien lasten perheet keräsivät rahaa retkirahastoon, talkoilla. Mekin osallistuimme talkoisiin, lasta ei olisi huolittu retkille. Oletettiin, etukäteen, ettei retket tule onnistumaan. Yhdelle naapurikuntaan suuntautuvalle talviselle retkelle pääsyn edellytykseksi asetettiin toisen vanhemman mukana olo.

Kumman työnantajan olisi pitänyt joustaa ja antaa vapaapäivä, jotta lapsi pääsee koulun opetussuunnitelmaan sisällytetylle retkelle? Laki on tässä aika selkeä, ei kummankaan. Koulun tulee järjestää tarvittavat tukitoimet.

Nykyisessä koulussa, muutosten mukanaan tuoma opettaja oli huolissaan retkistä. Koulussa oli jo toisen opettajan kanssa tehty useita onnistuneita retkiä. Edellisessä koulussa onnistumisia ei koskaan edes kyseenalaistettu, ei maalattu tulevaa mustaksi.  Nyt ihmeteltiin ääneen, kuinka tuommoisen lapsen kanssa retkeillään?

Ei mitenkään, jos asenne on tuo. Sama opettaja kertoi myöhemmin, ettei tiedä lapsesta mitään. Miten hän voi tukea, ohjata tai opettaa erityislasta, josta ei tiedä mitään? Kysyin, mutta en oikein saanut vastausta. He ovat retkeilleet, lapseni luokan mukana, tämän opettajan ohjauksessa. Retket ovat olleet onnistuneita, ongelmattomia. Minä en muuta odottanutkaan.

Riittämättömät tukitoimet, hämmentyneet aikuiset ja toimintakyvyn ylittävät vaatimukset lyövät erityiseni povilleen. Saavat hänet tuntemaan itsensä turvattomaksi ja epäonnistuneeksi. Hän on taistelija, hän ei jähmety tai pakene, hän taistelee. Yrittää saada kiinni tilanteesta, kokemuksistaan ja tunteistaan. Ilman apua hän häviää.  Joskus häviöt ankkuroidaan rasitteiksi, muistuttamaan.

Näin käy, jos retkelle pääsyyn vaaditaan etukäteen, retkestä riippumattomien tilanteiden, onnistumista, joustamista ja omien taitojen sekä sietokyvyn ylittämistä. Kun joutuu kaksi viikkoa ennen retkeä suremaan, etten pääse, en voi onnistua. Kuormitetaan, luodaan vaatimustaso, joka tulee saavuttaa, jotta pääsee opetussuunnitelman mukaiselle retkelle.

Tai jos täytyy allekirjoittaa sopimus, jossa vaaditaan asioita, joihin ei kykene. Kun taustalla väijyy vinoutunut neurologia, jonka oikaisemiseen lapsi tekee paljon työtä mutta se on liian hidasta aikuisille. Tuloksia pitäisi tulla heti. Otetaan käyttöön aikuisten maailmasta tuttu sitoumus; allekirjoitettu sopimus. Sillä paperilla ei oikaista neurologiaa, kielsin sen heittämistä lapseni eteen. Se heitettiin silti. Vanhemmilta salassa. Mikäli sopimus sisältäisi sakkomaksuja, olisimme nyt maksupuolella.

Erityistarpeiset lapset ja nuoret kohtaavat laista huolimatta edelleen paljon eriarvoistavaa kohtelua niin koulussa, päiväkodeissa kuin vapaa- ajan ympäristössä, jossa he arkeaan elävät. Mahdollisuudet harrastaa, kouluttautua, itsenäistyä ja määrätä omasta elämästään ovat saattaneet kaventua. Heillä voi olla taustallaan kokemuksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja ulkopuolelle jäämisestä.

Ulkopuolelle jättäminen on aina karu kokemus, jota harvoin voi pehmentää. Kun luokan muut lapset saavat kutsun syntymäpäiville, voi erityinen, luokan ainoana, jäädä ilman kutsua. Ulkopuolisuuden tunne on musertavaa.

Kouluja laki tasa-arvoon velvoittaa ja sen noudattamiseen on syytä panostaa. Heillä tulee olla tietoa, taitoa ja tarvittavia resursseja.  Suurin osa kouluista lienee tasa-arvoisuuden huomioikin, mutta aivan liian usein lukee tai kuule tilanteista, joissa erityinen on jätetty tai pyritään jättämään ulkopuolelle.

Meillä ovikello soi jatkuvasti, kutsuja syntymäpäiville tipahtelee tasaisen tahtiin ja lapsi nauttii kavereiden kanssa ulkoilemisesta, pelaamisesta ja touhuiluista. Kyläilee, joskus yönkin yli, ja marssittaa monipäisen kaverijoukon huoneeseensa rakentelemaan.Ekaluokan jälkeen, uhkakuvista huolimatta, on jokaiselle retkelle päässyt mukaan. Nauttii niistä täysin siemauksin. Tykkää retkistä. Yhteisöllisyydestä ja joukkoon kuulumisesta.

Kokemuksia, jotka kuuluisivat jokaiselle lapselle.