Oman tiensä kulkijalle.

Väsyttää. Itku on loputonta, vain liike auttaa. Jatkuva liike, vaihtuva maisema. Virikkeitä toisensa perään. Vaunut ei käy, niistä ei näe ulos. Pitää nähdä mihin liike vie, minkä ohi mennään. Kun päästään perille, on otettava uusi märänpää. Heti. Ei saa pysähtyä. Me liikutaan paljon kävellen, rattailla. Lapsi on liian pieni rattaisiin, äiti liian väsynyt pakottamaan lasta vaunuihin, makaamaan.

**

Kuva: Pixbay

Hautajaisissa kuolema ja uusi elämä kohtaa. Vauva on tuore, kuukausia vasta. Kaikkihan häntä haluavat ihastella. Virikkeitä on paljon, mennään sylistä syliin. Pieni silmä ei ummistu, pysyy tarkkaavaisena ja rekisteröi kaiken liikkeen, äänet ja valvoo. Loputtomasti.

Kotona itkee, lähes tauotta ja lohduttomasti. Kolme päivää. Nukahtaa hetkeksi ja jatkaa taas. Lopulta itkuinen äiti soittaa ystävälleen; tule hetkeksi, pitää päästä ulos. Tunniksi. Yhdeksi tunniksi. Ole kiltti. Ystävä tulee. Kiitos.

**

Työpäivä lähenee loppua, hirveä kiire lähteä. On pakko hakea lapset. Nopeasti, ei saa myöhästyä.

Lapsi jaksaa skarpata päivän. Kun äiti saapuu, ote irtoaa ja kuormitus lyö yli. Lapsi raivoaa, vastustaa ja heittäytyy maahan. E hän tiedä miksi mutta kärsii siitä paljon. Joka päivä.

Päiväkoti ratkaisi asian laittamalla lapsen ulkovaatteet päällä odottamaan äitiä eteiseen. Yksin, lapsen mielessä ikuisuudeksi. Siellä hän istui iltapäivä toisensa jälkeen; yksin, eristettynä ja pää riipuksissa. Painui kainaloon ja pidätteli itkua.

**

Aloitellaan nyt vain tämä koulu, kyllä lapsi pärjää vastataan äidin huoleen siitä, ettei lapsi ole koulukypsä. Tarvitsee tukea, apua. Kun äiti ei asiaa sulata ja soittelee läpi lähes kaikki puhelinluettelosta löytyvät opetukseen liittyvät viranhaltijat, kiroileekin, järjestyy paikka pienluokalta.

Saa ihanan opettajan, joka tsemppaa lasta ja äitiä, kyllä tämä tästä. Ajan kanssa. Joulun jälkeen pyytää äidin koululle, kertoo olevansa huolissaan.

**

Diagnoosit asetellaan, itku repii rintaa ja pelottaa. En minä osaa, miten me tästä selvitään.

Pakko on selvitä, selvittää, oppia ja taistella. Lapsen puolesta. Ei sitä tee kukaan mukaan. Viikot täyttyvät terapioista, tukitoimista, verkostopalavereista. Harjoittelemisesta, kontrollikäynneistä.

**

Kontrollikäynti. Ovat jo tuttuja juttuja niin lapselle kuin äidillekin. Vieressä istuu nuori, hoitovastuu siirretään pois lasten puolelta. Saatesanoista jää mieleen, kun lääkäri toteaa, että pitää varautua lapsen asuvan kotona äidin siipien alla vielä vuosia. Voi olla lähelle kolmekymmentä, kun on valmiuksia muuttaa.

**

Pelkoa, huolta, pettymyksiä, toivoa, iloa, onnistumisia. Kun on kiivetty kynnet verillä kivimuurin yli, ollaan välillä kuin ellun kanat. Huilataan ja livahdetaan siitä mistä aita on matalin.

Päiväkoti, ala-aste, yläaste, ammattiopinnot. Valmistuminen. Niihin vuosiin mahtuu paljon kehitystä, onnea ja iloa. Suunnatonta sinnikkyyttä ja rohkeutta, jota voi vain ihailla.

**

Ikäsi alkaa juuri ja juuri kakkosella. Kirjoitamme alle vuokrasopimuksen asunnosta, josta tulee oma kotisi. Sinä näytit kaikille ja minä olen sinusta ylpeä.

**

Laula mulle se kulkijan laulu
Jonka säkeissä perille saavun
Mä mietin usein sua nuorta matkaajaa
Kuinka olet rohkee, ei sua taida pelottaa
Seuraat keskiviivaa, kunnes silmissä sumenee
Unessa nopeammin kilometrit hupenee
Laula mulle se kulkijan laulu
Jonka säkeissä perille saavun
Ja niinkuin joka kerta ennenkin
Liikkellä on oltava pitkään ensin

Sakke Aalto / JUJU / Laura Julku

Aiemmin: Petetyt lupaukset, leikatut unelmat

perhe vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *