#Onko pakko jaksaa#ei, mutta päivä kerrallaan me jaksetaan!

Millä mitata eletty elämä, sen laatu ja onnistuminen?

Pitkiä polkuja olen kulkenut, ajoittain yrittänyt mennä sieltä missä aita on matalin. Epäonnistunut rajusti mutta välillä olen luikahtanut helpolla, kuin varkain.

Ei minua ole helpolla päästetty, olen käynyt polvillani monta kertaa. Se kasvattaa, paskapuhetta!

 

 

Mutta huomaan, etten ole mustavalkoinen. Kykenen sympatiaan. Olen oppinut hoitamaan asioita, niitä vaikeitakin. Minua ei pelota katsoa vaikeita tilanteita silmiin ja kertoa, mitä mieltä olen. Nuoruuden itsekkyys on kadonnut ja oikeudenmukaisuus noussut esiin. Annan anteeksi, itsellenikin.

 

Paljon minulla on vielä opeteltavaa, toivottavasti saan aikaa siihen. Itsepäisyys, jota mielelläni kutsun sinnikkyydeksi, ei häviä. Se on kuin steariinitarhra; vaikea poistaa ja aina näkyvillä. Se iskee esille, kun koen epäoikeudenmukaisuutta mutta se on myös elinehto joka saa huomaamaan kaiken hyvän. Syksyn auringon. Nauravat lapset ja saavutetut päämäärät. Huomisen.

 

Niin se on. itse sen mittarin luo ja itse sen laadun mittaa. Minulla on perhe, ystäviä, työ ja elämä. 

Olen tyytyväinen. Olen onnistunut. Ihan niin kuin sinäkin!