Perhosen pistoja

Tänään on harmillinen päivä. Lapsi vääntäytyy sängystään hitaammin kuin yleensä. Otsassa on huoliryppy eikä aamupalan syönti nyt huvita. Kuopusta harmittaa sama asia kuin isoveljeä. Eri syystä, tosin.

Verikoepäivä. Kamalaa ahdistusta tuottava, kiukkua kehräävä päivä. Ei auta, vaikka päivä tietää vapaata koulusta, lounasta valitsemassaan ravintolassa ja rentoa iltapäivää kotona.Kuopus tarjoaisi käsivartensa verikoetta varten, vaikka viikoittain, noilla eduilla.

Näinä päivinä epilepsia on todellinen vihollinen ja sitä vihataan. Kaikella voimalla. Kaiken rikkinäisyyden keskellä vaani vielä tuo, täysin tilaamatta tullut vihollinen, joka on tosin uinunut piilossaan jo vuosia, juurikaan elämää haittaamatta. Mutta tänään haittaa. Isosti.

Automatka laboratorioon on levoton. Lapsi kuuntelee musiikkia kuulokkeet korvilla, se rauhoittaa. Näplää hermostuneesti hihojaan, miettii ääneen, että entä jos pistävät perhosella. Odotusaulassa on värikästä porukkaa, nainen, jolla on erimielisyyksiä vartijan kanssa. Ei halua ohjeita.  Tilanne vie hetkeksi lapsen ajatukset muualle, hämmästelee naisen käytöstä.

Nimensä kuultuaan nousee mutisten, jalkojaan laahaten siirtyy näytteenottoon. Kuulokkeet pysyvät korvilla, puhelimen näytössä hyppii SuperMario.

• Ei perhosneulaa, henkäisen juuri kun hoitaja repäisee perhosneulapaketin auki.

Hoitaja hämmästyy, yleensä lapset haluavat juuri tämän neulan. Vaihtaa neulan ja lapsi jäykistyy. Työnnän jo kolmannen kerran lapsen vasten tuolin selkänojaa. Näytän sormella puhelimen näyttöä ja alan suoltaa kysymyksiä kaikesta siellä näkyvästä.

Mikä tuo on? Mihin se menee? Pyöriikö tuo aina noin? Hoitaja huomaa hienosti tilanteen ja yhtyy kyselyihin. Lapsi keskittyy vastaamaan kysymyksiin eikä huomaa neulan pistoa ennen kuin viimeinenkin putki on verellä täytetty. Teipin tilalta piston jälki kääritään sideharsoon. Näytetään siltä kuin tultaisiin isommastakin operaatiosta.

Lapsi saa tarran, vaikka varmasti ulkopuolisen silmiin on jo liian iso sellaiseen. Tämän hoitajan tilannetaju on kuitenkin verraton ja hänen yhteistyönsä lapsen kanssa on kympin arvoista. Aina ei näin ole. Niistä kerroista kehkeytyykin aivan eri tarinat.

Annan lapselle positiivisen palautteen, kehun vuolaasti ja kaarramme kohti keskustaa. Lapsi valitsi lounaaksi sushia ja sitä hän saa. Jännitys laukeaa ja päivän ensimmäinen hymy ilmaantuu kasvoille.

Ei pistänyt perhosella, mutisee lapsi ja tutkii sideharsoa käsivarressaan. Saatu tarra pilkottaa housun taskusta. Nappisuoritus.