Poliisista, iltapäivää
Yhtenä iltapäivänä, lähes kymmenen vuotta sitten.
Vastaan puhelimeen; poliisista iltapäivää. Joko xxxxx on tullut kotiin? Nyt jo täysi-ikäinen lapseni pahoinpideltiin alaikäisenä suuren marketin pihalla, yllättäen ja ilman provosointia. Vieras, aikuinen nuori mies kävi päälle; heitti maahan ja potki.
Tekijä saatiin kiinni verekseltään, kiitos marketin vartijoiden. He näkivät tilanteen valvontakameroista ja riensivät apuun. Soittivat poliisin. Koko tilanne näkyi kameroissa, lapseni ei tehnyt mitään provosoivaa. Ajoi pyörällä kavereidensa kanssa.
Tilanne järkytti, söi turvallisuuden tunnetta. Kuka tahansa, milloin tahansa, mistä syystä tahansa.
Kuva: Pixbay
Meille tarjottiin sovittelua oikeudenkäynnin sijaan. Me otimme tarjouksen vastaan. Sovittelusta poistuessani olo oli hämmentynyt. Käyty keskustelu tuntui turhalta, sovittelijat puuttuivat epäolennaisuuksiin ja tekijä tuntui selviävän ilman mitään. Me emme vaatineet korvauksia mutta olisihan tekijää voinut edes puhuttaa tiukasti. Minun olisi ilmeisesti pitänyt se tehdä?
Nyt on perustettu työryhmä pohtimaan sovittelun rajaamista silloin kun on kyse lähisuhdeväkivallasta, perheen jäseniin kohdistuneesta väkivallasta. Sovittelun ei ole todettu vähentävän väkivaltaa tai katkaisevan sen kierrettä.
Kokemukseeni peilaten en hämmästele tulosta. Liekö oikaisi mitään meidänkään tapauksessa huolimatta siitä, että kyse oli satunnaisesta kohtaamisesta. Sattumasta joka vain osui kohdalle. Uhri olisi voinut olla kuka tahansa, valikoituen ilman erityistä syytä.
Naisjärjestöjen keskusliitto, Ensi- ja turvakotien liitto ja kriisikeskus Monika vaativat sovittelun poistamista vaihtoehtolistalta kokonaan käsiteltäessä lähisuhdeväkivaltaa. Vaikka Suomi on lähes joka ainoalla mittarilla mitattuna maailman turvallisin maa, tekee lähisuhdeväkivalta ilkeän poikkeaman mittaustuloksiin. Suomessa on muihin maihin verraten enemmän perheen sisäistä väkivaltaa, liikaa vuodesta toiseen.
Ollaan murheellisten laulujen maa, jossa jo esi-iät hakkasivat vaimot ja lapset, jos ne kiinni sai, näin kiteyttää Eppu Normaali kattaen kaikki Suomalaiset kliseet samalle levylautaselle. Onhan tuossa totuuttakin.
Kuva: Pixbay
Aina väkivallan tekijä ei ole mies, myös naiset käyttävät väkivaltaa. Se jää vielä useammin piiloon, häpeän alle ja moni mies on antanut julkisuuteen lausuntoja, joista ilmenee, ettei miestä aina edes uskota. Että vaimo hakkasi.
Väkivallan ehkäisyyn tulee panostaa. Häpeä, syyllisyydentunteet, pelko, voimattomuus, tarve ylläpitää kulisseja, toivon rippeet. Kierteen katkaisemisen edessä on monta estettä raivattavana.
Perheessä väkivalta ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, se raastaa koko perhettä. Kaikki perheeseen kuuluvat kärsivät siitä tavalla tai toisella, mitään positiivisia vaikutuksia ei ole. Vaikka lapsiin ei kohdistuisi suoranaista väkivaltaa, tuo väkivalta tullessaan heillekin turvattomuutta, pelkoa ja epävarmuutta. Vaikuttaa kehitykseen, psyykeeseen, arkeen.
Väkivaltaisessa kodissa väkivalta on läsnä, silloinkin kun kaikki nauravat eikä kukaan lyö. Iskua kuitenkin odotetaan. Pelätään sitä hetkeä, jolloin nauru muuttuu huudoksi, itkuksi ja iskuksi.
Jos sovittelu on todettu tehottomaksi keinoksi, tulee suuntaa muuttaa. Joko sovittelua kehittää tai jättää se kokonaan pois. Väkivallan kierteen katkaisemiseen tulee panostaa kaikilla voimilla. Apua tarvitsevat sekä lyöty että lyöjä. Kumpaakaan ei saa jättää yksin. Toivottavasti työryhmällä on työnsä päätteeksi esittää uusia toimivia keinoja.
Kenenkään ei pitäisi pelätä.
Muualla aiheesta:
Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö