Anteeksi, ohitatko mut?

Kiitos sulle kun poikkesit tännekkin ja et ohittanut mua.

Mistä kaikki alkaa?

Alkuräjähdyksestä vai loiko Jumala. Mummusta ja Papasta. Munasta vai ehkä kuitenkin kanasta?
Äitistä ja isistä.
Siitä kun siittiö tapaa munasolun, vai nainen miehen baaritiskillä? Seksistä?
Alkaako elämä jo sikiönä vai vasta kohdun ulkopuolella syntymäpäivänä.

Mun elämä alkoi kesän lopulla kolkytvuotta sitten.

Tämä blogi alkaa sen sijaan tästä.

Hei olen..

Noona, joillekkin Nonna. Tyttärelleni olen äiti (välillä ”Ti”, välillä ”Kolikoli” ja välillä osoitus sormella).
Miehelleni olen kulta, muru, pupu, rakas ja joskus NOONA!
(tällöin ei ehkä niin rakkaudellisissa merkeissä tarkoitettu).
Äidilleni olen Nonneli ja isilleni joskus Noona-rakas.
Veljelleni olen hyvä jätkä ja siskolleni ainakin nuorena maailman ärsyttävin.
Ystävilleni olen peili, totuuden torvi, rehellinen ja suorasanainen.
Papalleni olen yksi lapsenlapsista, mummulle ja vaarille ylpeä puheenaihe.
Pomoille ahkera työntekijä.
Tanssioppilailleni olen helposti lähestyttävä, isosisko ja välillä matikan ope.
Vihamiehenä olen rasittava, naapurina perus mukava -ei kuitenkaan liian tuttava (tiedättehän!).

Kummitädilleni olen kullanpala, sukulaisilleni häärääjä.

Se, mitä olen kenellekkin vie liian ison osan kapasiteetistani päässäni. Ihmettelette varmasti miksi hitossa alan blogata, jos ulkopuolisten ihmisten ajattelu imee osan musta. Haluankin avata juuri näitä tuntemuksia, jotta pystyisitte kuvitella miltä tuntuu kokea ja nähdä liikaa, haluan antaa vertaistukea ja tarjota omia keinojani käsitellä näitä asioita ja toki mielelläni otan teiltä lukijoilta vastaan rakentavaa kommentointia siitä, miten kaikki voisikin olla vähän vähemmän tunteikasta tai miten niitä tunteita käsitellä. Olen pitkään pyöritellyt ajastus blogin kirjoittamisesta, jotta saisin ajatuksiani jäsenneltyä ja avattua ajatuksiani myös pään ulkopuolelle. Osaan ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan ja tunnistan sellaisen kyllä. Siksi pyrin sivuuttamaan ei rakentavat kritiikit ja jättämään ne omaan arvoonsa. Haluan auttaa erityisherkkiä ymmärtämään itseään paremmin ja ei erityisherkkiä ymmärtämään erityisherkkiä paremmin.

Tilkuista ehjä peitto

Jos kokee elämässään paljon ikäviä asioita, voiko ne tehdä susta juuri sut vai viedä sua kauemmaksi omasta itsestäsi? Kasaako elämän tapahtumat sua kokoon kuolinvuoteelle asti, jotta olisit paras sä vai rikkooko kokemukset? Tällä hetkellä koen elämäni olevan kokemuksieni myötä täynnä erillisiä paloja, jotka vielä vaativat muovautumista sellaiseksi, että koen itseni hyväksi, riittävän itsenäiseksi ja erityisesti vahvaksi yksilöksi, joka tietää miten käsitellä itseään parhaiten. Ja tällä en tarkoita, että olisin tyytymätön elämääni ja valintoihini, päinvastoin just mulla on paras aviomies ja rakkain tytär. Aina kyse ei ole siitä, että mitä sulla on ja mitä omistat. Tavoitteeni on löytää oman elämän sisäinen rauha, jossa lähtökohtaisesti kokisin olevani tasapainossa ja tyytyväinen arkeeni, toimintatapoihini, itseeni ja luomiini selviytymiskeinoihin, joilla käsitellä tunteita kohtuudella. Painotan, että käsittelen vahvalla kädellä erityisherkän ihmisen kokemuksia ja ajattelumaailmaa, koska sitä mä olen.

Mun elämässä on kasa tilkkuja, erillisiä kokonaisuuksia, jotka ovat osa mua, mutta vaativat vielä ompeleita, jotta saan ehjän peiton.

Jos sä osaat ommella tai sulta löytyy hyvät tarvikkeet, liity meitsin ompeluseuraan ja tavataan täällä silloin tällöin.

Nonna

Seuraa mua instagramissa kasikirjaminustasinulle

Kommentit (2)
  1. Ihanaa❤️ Odotan innolla tulevia kirjoituksia!😍 Terkuin ei niin salainen ihailijasi tiedät kyllä kuka😘

    1. Kiitos Ninjapotku <3 Ihanaa kun kommentoit.!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *