Herkän nuoren pohdintoja – ja mun vastauksia

Lukijani kirjoittaa

”Hei! Olen 17-vuotias. Olen vasta tämän vuoden aikana saanut tietää olevani erityisherkkä. Sain tietää ylipäätänsä koko käsitteestä vasta käytyäni psykoterapeutilla hankalien asioiden tapahtuessa.

Paino tippui niskaltani kun pureutuessani aiheeseen tajusin olevani erityisherkkä. Mutta uusi paino tuli tilalle. Minua harmittaa vielä enemmän se, ettei (varsinkaan pojat) tunnu ymmärtävän minua. Toisaalta miten voin odottaa kenenkään ymmärtävän minua, kun matkan aikana olen tuntunut hukuttaneen oman itseni yrittäessäni tehdä asioita mitä kaikki muut tekee, jotten vaikuttaisi tylsältä.. Kaikki tulee varmasti kokemuksen ja itseni peilaamisen kanssa, mutta muutama kysymys kuitenkin näihin liittyen;

Kannattaako minun kertoa ei erityisherkille ystävilleni erityisherkkyydestäni? Ja jos kyllä, niin kuinka nopeasti sitten? En haluaisi kertoessani sanoa asiaani niin, että vaikutan yhdeltä itkukasalta, joka ei osaa ottaa mitään negatiivista vastaan.
Pelkään hieman, ettei kukaan tule koskaan täysin ymmärtämään minua, sillä olen sen verran erilainen. Vaikkei sitä ehkä muut edes suoranaisesti vaan enemmänkin alitajuntaisesti huomaa.

Kiitos jo etukäteen! <3″

Vastaukseni tytölle

Hei,
Ja kiitos viestistäsi. Mukavaa kun rohkaistut kirjoittamaan mulle 🙂

Muistan hyvin kun olin sun ikäinen ja pohdin täysin samaa. En itse vielä 17-vuotiaana tiennyt olevani erityisherkkä, mutta muistan, kuinka usein mietin miksi mua ei ymmärretä. Koen, että teinivuosina erityisherkkyyden kanssa on ollut vaikeinta, koska keho muuttuu, moni asia elämässä muuttuu ja aikuistumisen kynnyksellä tulisi tehdä tärkeitä päätöksiä. Itse en juurikaan ole ”hengaillut” oman ikäisteni poikien kanssa, koska olen yksinkertaisesti kokenut heidät liian lapsellisiksi. Millaisia ongelmia sä olet kohdannut heidän kanssaan?

Erityisherkkinä olemme lojaaleja, luotettavia ja haluamme antaa kaikkemme ja tehdä kaikkemme toisen puolesta parisuhteessa. Valitettavasti kuitenkin 17-vuotias poika ei luultavammin ole parisuhteessa samalla levelillä, hän ehkä odottaa täysi-ikäisyyden saavuttamista, baarireissuja, uusia kasvoja ja ylipäänsä uuden kokemista. Tämä koskee enemmänkin ehkä ei erityisherkkiä poikia. Myös toki erityisherkkiä poikiakin on, jotka kohtelevat tyttöjä aivan ihanasti tai sitten vain esimerkiksi keskittyvät kouluun, siinäkään ei ole mitään väärää. Tiedän, että susta ei ole mukava kuulla, että olet vielä kovin nuori, mutta se on fakta. Mä olen ”joutunut”/”päässyt” pussaamaan montaa sammakkoa löytääkseni sen oikean ja jokainen suhde on kuitenkin opettanut jotakin. Kun pojat tulevat tyttöjä sen muutaman vuoden jäljessä, niin erityisherkkä tyttö menee vielä siitäkin muutaman vuoden ikäisiään poikiaan edellä, näin mä koen asian.

Sitten kysymyksiisi.
Mun mielestä ei. Musta sun ei kannata kertoa erityisherkkyydestäsi ei erityisherkille. Voit käyttää tätä salaisena korttinasi kun sulla on taito lukea ihmisiä. Välttämättä kaikki ihmiset eivät tätä tietoa ansaitse ja voivat olla hyvinkin ikäviä sua kohtaan sen vuoksi. Kun itse olen kertonut joillekkin ei erityisherkille herkkyydestäni, olen useimmiten saanut vain pahan mielen itselleni, voit käydä lukemassa lisää täältä: https://www.lily.fi/blogit/kasikirja-minusta-sinulle/niinhan-me-kaikki-nykyaan/

Usko pois, sua tullaan ymmärtämään ja ymmärretäänkin jo, mä ymmärrän. Käännä asia voitoksi, sulla on lahja, mitä jotkut eivät vain voi saada. Vaikka usein teksisi mieli huutaa mielipiteet ulos tai itkeä silmät umpeen, joskus on kuitenkin hyvä oppia puremaan hammasta ja pitämään suunsa kiinni. Tai sitten vain annat itkun tulla, sitten se helpottaa. Sä tulet löytämään itsellesi kumppanin, joka ymmärtää sua tai ainakin haluaa ymmärtää, sekin on jo tosi paljon. Ja antaa sun itkeä niin paljon kun sua itkettää ja rakastaa sua silti.

❤️

Tyttö kirjoittaa

”Heii!

Olen joutunut yleensä minua ainakin pari vuotta vanhempien miesten kanssa tekemisiin juuri siksi, että minun ikäiseni ovat olleet sen verran lapsellisia vielä. Valitettavasti olen ollut tähän asti tekemisissä (en suhteessa) vain epävakaiden ihmisten kanssa.

Olen tullut siihen lopputulokseen että olen sen verran keskeneräinen henkisesti itsekin, että parempi olla suhteessa vasta myöhemmällä iällä. Siinä ei siis ongelmaa, olisi vain kiva löytää enemmän miespuolisia kavereita, jotka eivät haluaisi ystävyyttä enempää.. Vaikeaksi on kuitenkin osoittautunut. Se johtuu mahdollisesti siitä, etten ole täysin mukavoitunut olemaan oma itseni (siksi etten tässä kohtaa totta puhuen edes tiedä itsekään kuka olen). Tämän ollen en sitten osaa paljoakaan edes puhua kuin vain tyttöjen kanssa. Heidät koen ymmärtävemmiksi.

Se on ihan okei etten kertoisi, halusin tosiaan vaan tietää että kannattaako se edes, mikäli se parantaisi tai vain pahentaisi tilannetta.

Toivon että se tosiaan tulee vielä, suhteeseen kun en ole vielä päässyt. Mutta ei se haittaa. Itseni löytäminen on tärkeintä.

Kiitos kovasti vastauksestasi!”

Ja minä vastaan

”Hei,

Se, että olet ollut tekemisissä epävakaiden ihmisten kanssa on yleistä erityisherkille. Useat herkät ajautuvat usein sellaisiin ihmissuhteisiin, missä he itse voivat olla jotenkin avuksi toiselle tai pystyvät jopa joillain tavoin parantamaan. Jos esimerkiksi parisuhde alkaa niin, että toisella on masennusta ja herkkä koittaa suhteessa parantaa toista, en usko, että se suhde alkaa oikeilta raiteilta. Mun mielestä on tärkeää, että kun parisuhde aloitetaan, se aloitetaan niin, että molemmilla osapuolilla on seesteinen elämäntilanne. Sillä tavoin parisuhteella on parhaimmat mahdollisuudet rakentua tasapainoiseksi ja kestäväksi suhteeksi. Toki poikkeuksiakin varmasti on. Se on sitten eri asia, jos kesken parisuhteen toinen sairastuu esimerkiksi siihen masennukseen, se toivottavasti ei ole syy erota, vaan auttaa ja tukea toista parhaansa mukaan.

Hienoa, että ajattelet seurustelusta noin ja se on paljon. Voi kunpa moni paljon vanhempikin sua ymmärtäisi korjata ensin itsensä ja sitten aloittaa parisuhteen.  Ja mitä miespuolisiin ystäviin tulee, tämä on asia, millä ei ehkä tulisi olla merkitystä. Mulla on paljon enemmän naispuolisia ystäviä, miesten kanssa on paljon haasteellisempaa päästä käsiksi syvyyksiin, koska se vaatii ensin hyvät olosuhteet. Uskon, että tässä voi kohdallasi tapahtua muutos kun täytät 18 vuotta ja pääset tutustumaan ihmisiin eri väylien kautta, kyllä, tarkoitan ravintoloita. En usuta sinne, mutta siellä usein ihmiset ovat hyvällä tuulella viettämässä rentoa iltaa, eikä pakotettuina. Tällöin siellä on helpompi myös tutustua uusiin ihmisiin, sekä naisiin että miehiin.

Ymmärtäväisiä ihmisiä on sekä naisissa että miehissä, useimmiten erityisherkkä ymmärtää toista erityisherkkää. Mun täytyy myöntää, että olen ja tulen toimeen ihmisten kanssa hyvin ja rakastan sosiaalisia tilanteita. Kuitenkin mieluummin olen erityisherkkien kanssa jos haluan viettää kahdenkeskeistä aikaa ja haluan keskustella vaikkapa omista ongelmistani.

Kaikkea hyvää ja laita rohkeasti viestiä jos mielenpäällä on jotakin ❤️”
.
.
.
Jaoin osan keskustelustamme, koska uskon, että erityisesti on muitakin nuoria, jotka pohtivat samoja asioita.

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

suhteet ajattelin-tanaan mieli hyva-olo
Kommentit (1)
  1. Millaista voi olla nuoren herkän ajattelumaailma - Käsikirja Minusta Sinulle
    26.3.2020, 12:47

    […] Olen kirjoittanut jonkin verran lapsiin liittyvistä asioista sekä asioista, miten lapsuudessa olen kokenut maailmanmenon. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa nuoren herkän ajattelumaailmasta. Toki aikaisemmin julkaisin kirjoituksen, jossa olin käynyt keskustelua 17-vuotiaan herkän tytön kanssa, voit lukea kirjoituksen täältä https://www.lily.fi/blogit/kasikirja-minusta-sinulle/herkan-nuoren-pohdintoja-ja-mun-vastauksia/ […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *