Kiusaaminen ja äitiys

Kiusaamista on nykyään hyvin monimuotoisena. Ennen muinoin saatettiin töniä ja haukkua, se oli fyysisempää ja kiusaajat olivat helpommin nähtävissä. Nykyään kiusaaminen on niin paljon helpompaa kun, ikävät ajatuksensa voi heittää kenelle vain feikkiprofiilin kautta somessa. Ja sitähän sitten tehdään -ja paljon. Ja ihan ilman niitä feikkiprofiileitakin.

Mitä enemmän olen ollut mukana esimerkiksi facebookin erilaisissa ryhmissä, sitä enemmän kiusaamista olen kohdannut. En välttämättä itseäni kohdistuen, mutta jostain syystä sitä näkee paljon. Facebook ei tänä päivänä oikeasti ole edes nuorten somekanava, joten kiusaamista siellä harjoittavat aikuiset.

Kiusaaminen

Kiusaaminen voi merkitä meille jokaiselle eri asioita. Musta kuitenkin kiusaamiseksi voi luokitella jo sen, että joku osoittaa jollekulle sanomisiaan niin, että toinen niistä mielensä pahoittaa, jos asianomaisen toimintaa, ulkonäköä tai mitä vain henkilökohtaista asiaa käsitellään. On eri asia olla eri mieltä jostakin, koska senkin voi esittää loukkaamatta toista. Se kuitenkin tuntuu ihan aikuisilta ihmisiltä puuttuvan somessa. Räävitään päätä milloin mistäkin asiasta ja päästetään suusta kohtuuttomuuksia. Sitten itse seuraavassa päivityksessä päivitellään, että miksiköhän meidän lasta ei kutsuttu synttäreille vaikka vain kerran löi luokkakaveriaan tappelussa.. Niin. En kyllä YHTÄÄN tiiä.

Erityisherkälle some on hyvinkin hämmentävä paikka. Sieltä saa paljon tietoa ja hyviä vinkkejä. Lähinnä siksi itse olen liittynyt esimerkiksi vauva-ryhmiin. Kuitenkin itsellä särähtää valtavasti korvaan kun joku kysyy jotakin asiaa oikeasti siihen apua tarviten, ja yhtäkkiä keskustelu saa aivan kummallisen sävyn.

Äidit ”auttavat” toisiaan

Kerran eräs äiti kysyi vauva-ryhmässä, että millä ruoalla olette aloittaneet sormiruokailun. Kolme kommenttia oli ruokalajeja.
Loput olivat:
Kuka uskaltaa sormiruokailua antaa lapsensa harrastaa?
Ei meillä ainakaan ikinä annettais lapsen tukehtua oikein itse siitä äitinä päättäen.
Meillä on kaksi muutakin lasta syötetty, ja hyvin ovat elämässä pärjänneet, että ei todellakaan lähdetä tähän hullutukseen mukaan kolmannenkaan kanssa.

Sitten yksi äiti kommentoi, kuinka heillä on sormiruokailu onnistunut oikein mukavasti ja hän on itse saanut kätevästi syödä samalla.
Hänethän tietysti kivetettiin.
Totta kai. Miksikäs ei. Aivan looginen jatkumo alkuperäiseen päivitykseen.

SIIS MITÄ HELVETTIÄ?!

Huomaako kukaan muu kuin mä tätä isoa epäkohtaa tässä keskustelussa? Mulla niin särähtää korvaan tällaiset. Lähdetään kommentoimaan jotakin aivan muuta, mitä edes kysyttiin ja vain ne ovat sitten oikeassa, jotka ovat koko asiaa vastaan. Mikä ihmeen oikeus heillä on puhua niin? Ja sitten ne, jotka haluavat kokeilla sormiruokailua tai ovat jo kokeilleet, niin he tekevät väärin. Mä en valitettavasti keksi tähän mitään muuta selitystä kuin sen, että nämä äidit, jotka asettuvat muita äitejä vastaan, ovat tilanteista kateellisia. Mulla tulee välillä sellanen olo kun lukee joidenkin äitien kommentteja, jotka aina purnaavat kaikesta, esimerkiksi suosituksia vastaan, tekisi mieli kirjoittaa heidän nimensä ylös ja koittaa välttää sitä, että oma lapsi ei sitten heidän lasten kanssa joudu kohtaamisiin. Huhhuhhujaa..

Mut on myös kivitetty erittäin pahasti erityisesti äitiryhmissä, koska olen kertonut raskausaikana noudattavani ruokasuosituksia. Olin tyhmä ja voisin kuulemma käyttää maalaisjärkeä. Heidän maalaisjärki tuntuu menevän tutkimustulostenkin ohi. Se vaikutti muhun niin paljon, että vaikka monesti on tullut päivityksiä vastaan, mihin haluaisin auttaa kyseistä äitiä, en enää ole kommentoinut mitään, koska en kestä sitä täydellisten äitien paskamyrskyä päälleni. Äitiys on meinaan sellanen laji, varsinkin somessa, että siihen ei mitkään äitikoulut riitä.

Olen vain yksi kala meressä

Kerran lasten tunnilla kävi sellainen tapahtuma, että leikimme erästä leikkiä, jossa kaksi oppilasta olivat ringin keskellä kontillaan ja loput lapset ringissä pitäen käsistä toisiaan kiinni. Näiden kahden ringin sisällä olevien tuli päästä ringistä pois, ja muut koittivat estellä käsin ja jaloin sitä. Eräs herkkä tyttö halusi ehdottomasti mennä ringin keskelle. Toinen tyttö pääsi nopeasti keskeltä pois, ja herkkä tyttö jäi vielä ringin keskelle. Muut ringissä olevat huomasivat, että tyttö ei pääsekkään niin helposti pois ja osa tytöistä alkoi tehdä aukkoja rinkiin ja huusivat tytölle ilkkuen ”hei täällä on aukko, mikset tule täältä”. Katsoin hetken, ketkä tytöistä lähtivät tähän mukaan, mikä selvästi oli erittäin epämukavaa. Menin itse leikkiin mukaan, pidin erästä aukkoa auki ja sanoin keskellä olevalle tytölle, että nyt pääset tästä, tule vain. Nämä tytöt, jotka olivat tehneet aukkoja ja ilkkuneet, sanoivat mulle, että ”ihan epäreilua, ei noin voi tehdä, sä autoit tota” jne.. Kysyin tytöiltä, siis hetkinen, mikäs tässä olikaan epäreilua? Sanoin tytöille, että mä en siedä sitten yhtään tuollaista käytöstä ja se saa loppua välittömästi. Mun tunneilla ei tapahdu tuollaista, musta se on jo kiusaamista.

Olisko ollut susta?
Vaikka olen vain yksi kala meressä kiusaamista vastaan, aion mennä siihen vastavirtaan niin kovaa kuin pystyn.
Miten on, oletko sä virran mukana menijä? Kelluja? Vai tuutko mun mukana vastavirtaan?

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

puheenaiheet ajattelin-tanaan tasa-arvo vastuullisuus
Kommentit (2)
  1. Aivan mantavaa Nonna😍👍 tämä on oikea asia taistella vastavirtaa ylös. Välillä joku muukin vastavirran kiiski voi yllättää yhdistäen voimat , 🤔☺️

    1. Näin olen ajatellutkin, kiitos kun kommentoit 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *