Tämä teksti ei ole sovelias perheen nuorimmille.

Sain lukijaltani postia, erittäin järkyttävää ja koskettavaa postia. Alla palasia hänen viestistään, ja vain palasia siksi, koska yksinkertaisesti jotkut tapahtumat ovat niin vaikeita, etten itse pystynyt niitä edes kirjoittamaan.

”Hei Nonna. Olen lukenut sun kirjoituksia ja susta tulee mulle sellainen olo, että uskallan avautua. Teen tämän siksi, että jos voisit asiasta keskustella blogissasi tai instassa jos joku muu on kokenut myös samoin ja tarvitsee tukea. En halua uhriutua, mutta toivon auttavani jotakuta niinkuin säkin autat.”

Tekstin alun luettuani en tiennyt yhtään mitä odottaa. Valitettavia tapahtumia olen saanut kuulla nyt paljon blogin aloittamisen jälkeen, mutta arvostan sitä todella paljon, että muhun luotetaan ja mun ajattelumaailmaa arvostetaan niin paljon, että mulle halutaan asioista kertoa.

”Nämä tapahtumat palailevat aika ajoin mun mieleeni ja tuskin pääsen niistä koskaan kunnolla ylitse. 
Mähän en ole koskaan tiennyt kuka mun isä on. Äiti ei ole koskaan kertonut ja epäilen et kyse on siitä ettei hän itsekkään tiedä. Äitini on tosi kaunis ja muistan kuinka lapsena ihailin hänen kauneuttaan ja kroppaansa. Koska äitini on hyvin kaunis muistan lapsena kuinka meillä usein oli eri miehiä ihan kokonaisia öitä. Yöt olivat yhtä helvettiä ja harvoin sain ollenkaan nukutuksi. Joskus karkasin alakerran ikkunasta pihalle yöaikaan, jotta voisin vaikka siellä pihalla sitten torkkua rauhassa… ..Musta tuntuu, että suhtautumiseni seksiin on epänormaalia näiden tapahtumien vuoksi. En oikein uskalla seurustella, pistän suhteeni miesten kanssa poikki tosi pian kun alkaa ahdistamaan. Olen nyt 36-vuotias ja en ole päästänyt ketään miestäni lähelleni kohta kuuteen vuoteen.”

Erityisherkkä ja hänen huoltajansa, eli useimmiten vanhempi, voivat muodostaa turvallisen lapsuuden myötä erityisherkälle paremmat voimavarat toimia tulevaisuudessa. Erityisherkkä oppii luottamaan huoltajaansa ja saa toimiinsa häneltä tukea. Tällöin myöhemmin aikuisuuden kynnyksellä herkällä on paremmat eväät käsitellä negatiivisia tapahtumia elämässään kuin sellaisella herkällä, jonka lapsuus ei ole ollut hänelle turvallinen ja häntä tukeva. Kyseisellä erityisherkällä selvästi lapsuuden traumat vaikuttavat hänen parisuhteisiinsa ja koska hän on itse selvästi ymmärtänyt näiden asioiden yhteyden, asiaa on helpompi alkaa ratkoa.

Mitä sitten on tapahtunut

”Muistan tapahtumia siitä lähtien kun olen viisi vuotias. Voi olla, että niitä on ollut jo ennen sitä, mutta en muista. Olen äidin ainoa lapsi ja usein olin iltoja yksin kotona kun äiti sanoi menevänsä naapuriin. En usko, että hän olisi naapurissa ollut, koska tuli kännissä sieltä takaisin. Äiti tuli harvoin yksin kotiin ja yleensä mukana oli eri mies. He pitivät kovaa meteliä ja välillä mietin huomaako kumpikaan, että oon paikalla. He joivat paljon alkoholia ja tekivät muutakin mitä nyt kaksi aikuista ihmistä voi keskenään tehdä. Tätä jatkui vuosia ja varsinkin kesät olivat kaaosta. Muistan kun naapurin tytön äiti kysyi multa usein, että pitäisikö mun mennä jo kotiin kun kello oli paljon, mutta en koskaan halunnut kun tiesin mitä kotona oli vastassa ja niin taisi naapurin tätikin tietää. :(”

”Muistan kerran kun odotin äitiä hänen sängyssään. Ajattelin ettei hän toisi ketään kotiin jos olisin hänen sängyssä. Olin tällöin seitsemän vuotias. Nukahdin kuitenkin äitin sänkyyn. Yöllä kuitenkin heräsin siihen kun äiti oli tuonut jonkun meidän kotiin ja he olivat samalla sängyllä mun kanssa, arvaat varmasti mitä tekemässä.”

”Muistan myös kerran kun yksi mies heitti äitin seinälle ja äiti itki. Äiti katsoi mua ja kuiskasi apua. Juoksin huoneesta pois omaan huoneeseeni ja laitoin oven lukkoon. Kuulin myös kun äiti huusi jotakin ja mies nimitteli äitiä. Kuulin myös kolinaa. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, koska äiti oli aina sanonut ettei meidän asioista saa puhua muille ja olin luvannut äitille etten puhu.”

”Välillä toivon etten olisi erityisherkkä ihminen, koska tuskin sitten asian käsittely olisi näin vaikeaa.”

Ikävää luettavaa

Toivottavasti kukaan, joka tätä tekstiä lukee, pitäisi kyseisen äidin toimia mitenkään normaalina tai sallittavana. Tapahtumat kuulostavat aivan kauheilta ja eivät vain kuulosta vaan ovat. Mulle ”äiti” sana on yksi maailman kauneimmista sanoista, mutta miten kokee tämä nainen? Tuskinpa yhdeksi kauneimmiksi sanoista ja uskaltautuuko koskaan itse äidiksi. Äiti-tittelin saaminen tulisi olla yksi suurimmista saavutuksista elämässä eikä äiti -sanan kuuleminen pitäisi palauttaa mielen vuosituhannen suurinta paskamyrskyä.

Nainen lapsena kovin halusi uskoa, että äiti olisi se suurin tuki ja turva hänelle. Hän ei halunnut pettää äitiään kun oli luvannut olla puhumatta heidän asioistaan, mutta äiti ei kuitenkaan koskaan ollut kertonut mitä kaikkea pahaa voikaan maailmassa olla ja silloin apua voi pyytää ja toki myös saada. En epäile yhtään, että naisen on vaikeaa luottaa erityisesti miehiin, koska hänen äitään on kohdeltu huonosti miesten toimesta. Varmasti myös luotto ylipäänsä ihmisiin on hukassa kun ei edes omaan äitiinsä ole voinut luottaa lapsena.

Tällaiset kokemukset ovat kenelle vain rankkoja, mutta erityisherkkä kokee ne vieläkin rankempina. Vain pelkkä tuttu tuoksukin voi palauttaa ikävän tapahtuman mieleen. Se tapahtuma voi tuntua todella todentuntuiselta vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Nainen on joutunut lapsena kuuntelemaan oven läpi suuren rikoksen tapahtuvan, mutta silti ajatellut miellyttävänsä äitiä puhumattomuudellaan.

Erityisherkkyys ja seksuaalisuus ovat vahva yhdistelmä. Tarkoitan sitä, että erityisherkkä pystyy kokemaan myös seksuaaliset kokemukset vahvemmin. Jos seksuaalisuuteen liittyy jotakin vääryyttä, tämä ajatusmaailma voi pysyä herkän matkassa mukana loppuelämän, erityisesti jos asioista ei pääse keskustelemaan ammattiauttajan kanssa tai edes jonkun kanssa. Lapsen ei kuulu nähdä äitinsä harrastavan seksiä, ei edes kuulla sitä eikä varsinkaan joutua kuulemaan kun äitinsä raiskataan viereisessä huoneessa.

Kuitenkin naisen viestin kokonaan luettuani, suosittelen hänelle terapiassa käyntiä, jotta hän pääsee keskustelemaan ammattiauttajan kanssa lapsuuden traumat jotenkin auki. En koe, että voisin auttaa lukijaani oikein muuten kuin julkaisemalla tämän tekstin ja toivoa, että vastaavaa kokeneet hakevat rohkeasti apua ammattilaisilta, meillä täällä Suomessa on hyviä terapeutteja vain meitä varten. Lisäksi voin kirjoitukseni julkistamisella toivoa, että kaikki äidit ja äideiksi toivovat suojelisivat lapsiaan kaikin voimin. Lasta hienompaa lahjaa ei ole.

Olen todella pahoillani lukijani puolesta ja haluan muistuttaa, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaan äiti on käyttäytynyt vastuuttomasti. Toivon sulle ja kaikille, jotka ovat joutuneet kokemaan samaa, parempaa tulevaisuutta. Tämä olkoon rankka kokemus, mutta opetus meille kaikille äideille tai sitä harkitseville, että eihän me ikinä tehtäisi näin.

Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle

Nonna