Yllätyitkö?

Minä yllätyin.

Mulla on erittäin rakas kummityttö, joka on veistetty melkosesta puusta. Ei vain koivusta vaan myös kuudesta muusta puulajista.

Ennen kuin kaikki tutut lukijat kaivelevat kännyköitään taskuistaan ja ottavat yhteyttä muhun ”Kerrotko sä vai kerronko mä miehellesi” -tyylisesti, anna mä kerron ensin sulle.

Kummityttöni

Mainitsinkin tuossa kummitytöstäni. Hänellä on maailman vilkkain mielikuvitus kolmivuotiaaksi. Hänellä on jäätelökioski, joka valmistaa jäätelöannokset kun kioskiin ohjelmoituun tietokoneeseen näppäilee tilauksen. Hänellä on ystävä Peetu, joka on lähes päivittäin heillä kylässä. Peetu on kummitytölleni tuttu hänen äitinsä kautta. Ei kun isänsä kautta. Ei sittenkään kummankaan kautta vaan päiväkodista. Hetkinen.. Päiväkodissa ei olekkaan ketään Peetua. Oot sä nähnyt Peetua? Mä en ole, eikä kukaan muukaan, paitsi kummityttöni. Ymmärrätkö. Peetu on mielikuvitusystävä.

Tyttäreni on aivan selvästi erityisherkkä (hän on reilu 1-vuotias). Kummityttöni ei ole. Näiden kahden toimintaa kun seuraa, on kuin katsoisi omaa lapsuuttani katosta käsin -mä olen erityisherkkä ja siskoni ei. Taaperomme koittaa pysyä kummityttöni perässä välillä pelon sekaisin silmin ja välillä ihailevin katsein. Toinen toohottaa mennä Peetunsa kanssa jäätelökiskasta hoploppiin. Ainiin, unohdin mainita HopLopin säännöt, koska mieheni on HopLopin johtaja (joo ei todella ole, mutta ”on”).

1. sääntö: Älä töni muita liukumäessä.

2. sääntö: Älä törki toisia silmään liukumäen yläpäässä.

3. sääntö: Ei saa kiusata.

4. sääntö: Naiset eivät saa lukea sääntöjä.

Ja yllä mainittu kaikki säännöt, jotka kummityttöni kertoi. Havaitsen epätasa-arvoa ja feministisyyden etuja ei tässä HopLopissa ajeta. Haluaisin näin myöhemmin asiaa pohdittuani kysyä kummitytöltäni, että onko silmien törkkiminen ok liukumäen alapäässä?

Baby Showerini

Kun odotin lastamme, sain aivan ihanat baby showerit. Paikan päällä olivat lähes kaikki ketä vain toivoinkin. Mua liikuttaa ihan äärettömän paljon kun joku/jotkut näkevät mun eteen vaivaa. Sama se oli polttareideni kanssa. Voin niistä kertoa joskus lisää, niin ihana päivä! Anyway.

Mieheni kuskasi mua ympäriinsä kunnes pysähdyttiin tankkaamaan ja samalla hän vilkasi takakonttiin ja ”unohti” jotakin tärkeää kotiin. Olimme ainakin puolituntia jo ajaneet kotoota poispäin ja nyt lähdimme hakemaan ”unohtunutta juttua” kotoota. En ole paljastanut tätä kellekkään. Mutta. Olen niiiiiin pahoillani, mutta mä tiesin etukäteen, että ne baby showerit olivat silloin. Olin edellisyönä nähnyt niistä unta ja tunsin sen luissani. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että en olisi niistä pitänyt yhtä paljoa kuin nyt pidin -tiesin niistä tai en. Mä vain olen ihminen, jota on mahdoton yllättää. Vaikka kuinka yrittäisin etten pohdi jotain asiaa, takaraivoni jatkuvasti laskee 1 + 1  ja väistämättä se summa 2 tulee sieltä syövereistä. Kaikesta tästä huolimatta saavuimme mieheni kanssa kotiin ja baby showerini alkoivat meillä kotona. Taitavasti vielä viimeiseen asti rakkaat lähimmäiseni olivat yrittäneet ja jättäneet autonsa pitkin naapurustoa etteivät paljastuisi. Sori, ootte LOVE.

Juhlat etenivät omalla painollaan. Meillä oli herkulliset tarjottavat ja leikit kohillaan. Kummityttönikin oli paikanpäällä ja tällöin hän oli viittä vaille 2-vuotias. Kysyin häneltä, että tiedätkö mitä me juhlitaan. Hän ei ollut aivan varma.

Mä: Tiedätkö miksi mun vatsa on näin iso?

Kummityttöni: Tiedän. Siellä on vauva.

Mä: Tiedätkö kuka tämän vauvan isi on?

Kummityttöni: Tiedän. Se on J-P.

Mun mieheni nimi ei ole J-P. Huvittavaa myös, että kummityttöni lähipiirissä ei edes ole ketään tuttua, joka olisi ”J-P”.

Lasten suustahan se totuus kuullaan. Mieheni ”A” on kuitenkin kasvattanut koko ajan tytärtä(mme) kuin omaansa ja hyvin onkin.

Ja vielä suomenkielellä. LAP-SEM-ME TO-DEL-LA ON A-VI-O-MIE-HE-NI. J-P taasen luultavasti on Peetun isä.

Joo ja siis ihan järkky klikkiotsikko! Miten me voidaan selvitä tästä.

Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com jos haluat keskustella erityisherkkyydestä.
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle

Nonna

Ajattelin kirjoittaa havaitsemiani asioita, joita olisi mukava ottaa huomioon kun on erityisherkän kanssa tekemisissä. Nämä ovat asioita mun kokemuksesta ja myös siitä, mitä olen nähnyt muille tapahtuvan tai miten jotkut erityisherkät voivat kokea asioita.

Avataanpas asiaa vähän enemmän

Jos olet lukenut blogistani aikaisempia tekstejä, olet tietoinen, että en oikeastaan ole koskaan tuntenut kuuluvani kunnolla mihinkään. Muutamia yksittäisiä ihmisiä elämäni varrella on, jotka sallivat mun olevan täysin sitä mitä olen, monien kanssa joudun jarruttelemaan. Enkä toki myöskään halua edes kaikille näyttää sisältöäni, niin hyvässä kuin pahassa.

Erityisherkän ylivirittyneisyys

Erityisherkät ovat tarkkaavaisia ja pystyvät näkemään ympärillään paljon sellaista, mitä muut eivät silmin voi nähdä. He tuntevat toisten surut ja ilot, teennäisyyden, aitouden ja monen muunkin asian ihmisissä, mitkä toisten tulee itse kokea todistaakseen nämä asiat toisissa. Mitä enemmän ympärillä on ihmisiä tai muuta tapahtumaa, erityisherkkä kuormittuu ja tämä tietenkin tarkoittaa, että kuorma tarvitsee myös joskus purkaa alas.

Mulla oli nuorempana hirveä tarve olla koko ajan jonkun kaverin kanssa, kai jotenkin luulin, että musta ei tykättäisi jos en olisi fyysisesti aina läsnä. Kuormituin tästä valtavasti. Nykyisin rakastan järkätä illanistujaisia, aartenetsintöjä, pikkujouluja ja jos minkälaisia pyöräreissuja, mutta tarvitsen sen jälkeen aikaa myös palautua. Harvempi erityisherkkä jaksaa osallistua näihin tapahtumiin ja vielä harvempi niitä itse jaksaa järjestää. Ja tarkoitan jaksamisella sitä, että ei todella jaksa, enkä sitä, että olisi ihmisenä jotenkin laiska. Mulle itselle toisten ihmisten hyvä olo on niin tärkeää, että usein vedän aika rajamailla oman jaksamisen kanssa, kunhan lähimmäisilläni on hyvä.

ANNA ERITYISHERKÄN PALAUTUA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Se voi viedä 10 minuuttia tai vaikka kaksi tuntia. Ei kenenkään tarvitse jaksaa joka sekuntti koko ajan. Palauduttuaan erityisherkkä on jälleen empaattinen omaitsensä.

”Erityisherkkä on parempi kuin muut”

Todella usein törmään käsitteeseen ”Noona on olevinaan parempi kuin muut”. Ja tätä olen kuullut monelta muultakin erityisherkältä, heistä luullaan, että he kokevat itsensä jotenkin paremmiksi kuin muut. Erityisherkät ovat herkkiä. He ovat herkkiä konflikteille ja siksi toki niitä väistelevät ja varovat viimeiseen asti. Jos he eivät halua osallistua konflikteihin millään muotoa, ovatko he ”parempia kuin muut” tai väittävätkö he itse niin? Tuskin, he vain jättäytyvät sivuun. Usein erityisherkkä voi asettua jopa puolustamaan vähäosaisempia konfliktitilanteissa. Tämäpä vasta sitten tekeekin erityisherkistä ”parempia ihmisiä”. Ainakin heidän tekemisiään mulkoillaan, puolustusta vähätellään ja silmiä pyöritellään. Mä en ole koskaan kuullut kenenkään erityisherkän sanovan puolustettuaan jota kuta, että ”mä olen nyt parempi ihminen kuin sä”. Kyllä mua on kohdeltu useinkin jo ihan pienestä lähtien erittäin ilkeesti, koska olen asettunut puolustamaan kiusattuja.

ÄLÄ SIIS OLETA ERITYISHERKÄN AJATTELEVAN OLEVANSA JOTENKIN PAREMPI KUIN MUUT, KOSKA LUULTAVASTI HÄN TUNTEE OLEVANSA JO ULKOPUOLINEN TAI MUUTENKIN EPÄSOPIVA SEURAASI.

Erityisherkkyys negatiivista

Liian usein törmään tähän ajattelumaailman ei erityisherkkien suusta. Erityisherkkyys koetaan negatiivisena ominaisuutena, vaikka ei luultavasti edes tiedetä mistä puhutaan tai mitä se pitää sisällään. Kerron nyt yhden faktan.

JOS ET OLE ERITYISHERKKÄ, ET KOSKAAN VOI TÄYSIN TIEDOSTAA SITÄ, MITÄ ON ELÄÄ ERITYISHERKKÄNÄ.

Voit halutessasi koittaa kyllä tosi kovaa ja ainakin yrittää ymmärtää asian olemassaoloa sekä erityisherkkiä ja pikkuhiljaa hyväksyä, että herkkyys kyllä on ihan olemassa. Sen olemassaolo ei kai keneltäkään ole pois, päinvastoin, se on monelle erityisherkälle käsikirja itsestä.

Joten, annetaan kaikkien herkkien kukkia. Vaikka olemme pienempi osa ihmiskunnasta kuin ei erityisherkät, sielultamme olemme hyvinkin suuria. Ota selvää enemmän ja tutustu meihin, mä autan. En pakota, enkä edes halua, koska myös mun energia on ihan yhtä kallista käytettäväksi kuin sunkin.

USKO SIIS HERKKYYTEEN. LUULTAVASTI LEMPI LAULAJASI, SANOITTAJASI, ÄITISI, VAIMOSI TAI MIEHESI ON ERITYISHERKKÄ. Mitä sä olisit ilman häntä?

Erityisherkille terveisiä, että meitä on monia ja voimme onneksi nykypäivänä hengata toistemme kanssa, koska yhteydenpito ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Voit seurata mua instagramissa kasikirjaminustasinulle ja facebookissa Käsikirja minusta sinulle.

Nonna