YLLÄTYIN: Lapsemme isä ei ole aviomieheni

Yllätyitkö?

Minä yllätyin.

Mulla on erittäin rakas kummityttö, joka on veistetty melkosesta puusta. Ei vain koivusta vaan myös kuudesta muusta puulajista.

Ennen kuin kaikki tutut lukijat kaivelevat kännyköitään taskuistaan ja ottavat yhteyttä muhun ”Kerrotko sä vai kerronko mä miehellesi” -tyylisesti, anna mä kerron ensin sulle.

Kummityttöni

Mainitsinkin tuossa kummitytöstäni. Hänellä on maailman vilkkain mielikuvitus kolmivuotiaaksi. Hänellä on jäätelökioski, joka valmistaa jäätelöannokset kun kioskiin ohjelmoituun tietokoneeseen näppäilee tilauksen. Hänellä on ystävä Peetu, joka on lähes päivittäin heillä kylässä. Peetu on kummitytölleni tuttu hänen äitinsä kautta. Ei kun isänsä kautta. Ei sittenkään kummankaan kautta vaan päiväkodista. Hetkinen.. Päiväkodissa ei olekkaan ketään Peetua. Oot sä nähnyt Peetua? Mä en ole, eikä kukaan muukaan, paitsi kummityttöni. Ymmärrätkö. Peetu on mielikuvitusystävä.

Tyttäreni on aivan selvästi erityisherkkä (hän on reilu 1-vuotias). Kummityttöni ei ole. Näiden kahden toimintaa kun seuraa, on kuin katsoisi omaa lapsuuttani katosta käsin -mä olen erityisherkkä ja siskoni ei. Taaperomme koittaa pysyä kummityttöni perässä välillä pelon sekaisin silmin ja välillä ihailevin katsein. Toinen toohottaa mennä Peetunsa kanssa jäätelökiskasta hoploppiin. Ainiin, unohdin mainita HopLopin säännöt, koska mieheni on HopLopin johtaja (joo ei todella ole, mutta ”on”).

1. sääntö: Älä töni muita liukumäessä.

2. sääntö: Älä törki toisia silmään liukumäen yläpäässä.

3. sääntö: Ei saa kiusata.

4. sääntö: Naiset eivät saa lukea sääntöjä.

Ja yllä mainittu kaikki säännöt, jotka kummityttöni kertoi. Havaitsen epätasa-arvoa ja feministisyyden etuja ei tässä HopLopissa ajeta. Haluaisin näin myöhemmin asiaa pohdittuani kysyä kummitytöltäni, että onko silmien törkkiminen ok liukumäen alapäässä?

Baby Showerini

Kun odotin lastamme, sain aivan ihanat baby showerit. Paikan päällä olivat lähes kaikki ketä vain toivoinkin. Mua liikuttaa ihan äärettömän paljon kun joku/jotkut näkevät mun eteen vaivaa. Sama se oli polttareideni kanssa. Voin niistä kertoa joskus lisää, niin ihana päivä! Anyway.

Mieheni kuskasi mua ympäriinsä kunnes pysähdyttiin tankkaamaan ja samalla hän vilkasi takakonttiin ja ”unohti” jotakin tärkeää kotiin. Olimme ainakin puolituntia jo ajaneet kotoota poispäin ja nyt lähdimme hakemaan ”unohtunutta juttua” kotoota. En ole paljastanut tätä kellekkään. Mutta. Olen niiiiiin pahoillani, mutta mä tiesin etukäteen, että ne baby showerit olivat silloin. Olin edellisyönä nähnyt niistä unta ja tunsin sen luissani. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että en olisi niistä pitänyt yhtä paljoa kuin nyt pidin -tiesin niistä tai en. Mä vain olen ihminen, jota on mahdoton yllättää. Vaikka kuinka yrittäisin etten pohdi jotain asiaa, takaraivoni jatkuvasti laskee 1 + 1  ja väistämättä se summa 2 tulee sieltä syövereistä. Kaikesta tästä huolimatta saavuimme mieheni kanssa kotiin ja baby showerini alkoivat meillä kotona. Taitavasti vielä viimeiseen asti rakkaat lähimmäiseni olivat yrittäneet ja jättäneet autonsa pitkin naapurustoa etteivät paljastuisi. Sori, ootte LOVE.

Juhlat etenivät omalla painollaan. Meillä oli herkulliset tarjottavat ja leikit kohillaan. Kummityttönikin oli paikanpäällä ja tällöin hän oli viittä vaille 2-vuotias. Kysyin häneltä, että tiedätkö mitä me juhlitaan. Hän ei ollut aivan varma.

Mä: Tiedätkö miksi mun vatsa on näin iso?

Kummityttöni: Tiedän. Siellä on vauva.

Mä: Tiedätkö kuka tämän vauvan isi on?

Kummityttöni: Tiedän. Se on J-P.

Mun mieheni nimi ei ole J-P. Huvittavaa myös, että kummityttöni lähipiirissä ei edes ole ketään tuttua, joka olisi ”J-P”.

Lasten suustahan se totuus kuullaan. Mieheni ”A” on kuitenkin kasvattanut koko ajan tytärtä(mme) kuin omaansa ja hyvin onkin.

Kummityttöni

Ja vielä suomenkielellä. LAP-SEM-ME TO-DEL-LA ON A-VI-O-MIE-HE-NI. J-P taasen luultavasti on Peetun isä.

Joo ja siis ihan järkky klikkiotsikko! Miten me voidaan selvitä tästä.

Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com jos haluat keskustella erityisherkkyydestä.
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle

Nonna

perhe hopsoa vanhemmuus
Kommentit (4)
  1. Löysin blogisi nimenomaan tuon klikkiotsikon kautta, sillä yleensä energiani ei yksinkertaisesti riitä uusien blogien metsästykseen. Mutta nyt kolahti ja luin pitkälle taaksepäin. Kiitos 💜 sen enempää en osaa sanoa. Vihdoinkin joku puhuu eritysherkkyydestä ääneen. Vihdoinkin löysin kanavan,joka auttaa ehkä lähipiiriäni ymmärtämään minua hieman enemmän. En halua olla tahallani vaikea. Usein vaan on vähän vaikeeta. Kiitos!

    1. Hei Merry K ja ihanaa kun päätit lukea <3 Juuri tämä on se syy miksi kirjoitan julkisesti, ihan mahtavaa, että sulle on apua tästä! Mun päivä on pelastettu sun kommentilla, kiitos sulle.! <3

  2. Siis onko sulla ihan diagnosoitu jossain tuo erityisherkkyys? En kysy pahalla, oon vaan kiinnostunut aiheesta 🙂

    1. Hei, erityisherkkyyttä ei ”diagnosoida”, siihen löytyy monia testejä mitä voi tehdä ja mm. ne tulokset puhuvat puolestaan. Näin erityisherkkänä mulle on helppoa myös itse nähdä ketkä ovat HSP-ihmisiä. 🙂 Kiva kun kysyit!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *