Kaupoille erilaiset juhlapyhät ja niihin liittyvä häsläys on myynnillisesti iso juttu. Joulumyynti, pääsiäinen, vappu, juhannus ja eri välipäivien paniikkiryysikset. Juhlapyhät siis kaupassa tarkoittavat suuria ihmismääriä, pitkiä jonoja, helvetisti tavaraa, vihaisia ihmisiä ja kaaosta. Ei mitenkään erityisen rentouttavaa aikaa olla töissä. Kun toimistotyön kuluttamat ihmispoloiset pääsevät vapaille ja ostamaan juhlapyhiksi nakkeja tai mämmiä, huhkivat kaupan tyypit kaikilla osastoilla ja käyvät sitten töiden jälkeen huoltsikalta tai siwasta hakemassa jotain syömistä pyhiksi. (Sekin on muuten jännä, kun on kaupassa itse töissä, ei todellakaan huvita mennä ennen töitä tai töiden jälkeen omaan kauppaan asioimaan ja lisäämään ruuhkia.)

Ensi viikolla on vappu. Jippiajee, siiderii, nakkia, sipsiä ja serpentiiniä! Paitsi, kun olet töissä 8.45-18.15 vapunaattona myymässä noita härpäkkeitä vapunviettäjille, ei todellakaan kiinnosta enää itse lähteä muualle kuin omaan sänkyyn nukkumaan. Monet muutkin vuorotyöläiset osaavat varmasti samaistua siihen, kun aina joutuu juhlapyhinä olemaan töissä, mikä pilaa kaikki omat suunnitelmat. 

En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono juttu että kaupat menevät juhlapyhiksi kiinni. Jos kaupat olisivat aina auki, olisiko ihmiset vähemmän paniikissa ennen h-hetkeä. Tänä vuonna meidän myymälämme on helatorstaina auki, mutta silti uskon että keskiviikkona on maailmanlopunruuhkat. 

Näinä herkkinä hetkinä, kun ihmiset hamstraavat moneksi päiväksi sapuskaa, on kassalla rationaalisesti toimiminen erityisen vaikeaa jos jotain odottamatonta tapahtuu. Ihmisten pinna on niin kireälle venytetty, että yksikin punnitsematon tuote voi laukaista paniikin ja raivon. Eräänä juhannusaattona, kun kauppa oli mennyt klo 12 kiinni, olin edelleen klo 12.15 purkamassa pakastealtaille ulottuvia ruuhkia. Kassalleni tuli nuori nainen, ostoksissaan punnitsematon ananas. Asiasta mainittuani ärähti nainen: ”Ei ole minun vika jos teillä ei ole tuotteissa hintoja!!”. Hetken katsottuani, onko nainen tosissaan, ja vilkaistuani ruuhkia, päätin raivoissani marssia vaa’alle ja punnita tämän helvetin ananaksen. Se hetki, kun 20 ihmistä katsoo epäuskoisena perääsi, kun lähdet kassalta punnitsemaan ananasta naama raivosta punaisena, ei unohdu minulta koskaan. Muistan tämän hetken olleen ensimmäisiä kertoja työssäni, kun jouduin todella hillitsemään itseni. 

Koska eikö JUMALAUTA ihmisillä ole tilannetajua ja yhtään muistijälkeä siitä, miten hedelmien kanssa saatana toimitaan kaupassa?! Hedelmäosaston vaakojen nimet ovat HEDELMÄVAAKA ja läpinäkyvät pussit ovat HEDELMÄPUSSEJA. Eikö se vähän niinkuin viittaa siihen että hedelmät pitää punnita? Eikö tämä asiakas todella älyä, että ehkä minullakin olisi juhannusaattona omaakin elämää kuin juosta työaikani päätyttyä punnitsemassa hänen ostoksiaan.

Mutta sellaista se on, kiitos ja näkemiin.