Huh, mitä päiviä!

Olen varustautunut vuoden 2014 kasvukauteen oikein urakalla. Sormia kivistää, poskia punottaa, selkää jomottaa ja lapsia harmittaa, kun äitistä näkee vain kyykistyneen selkämyksen ja käsien jatkeena heiluvan lapion. Sehän se on, syysistutusten aika.

Tilasin taas kukkasipuleita Hollannista, kun totesin sen viime vuonna käteväksi tavaksi päästä osalliseksi myyrien syysruokintarituaalia. Lisäksi jatkoin viime vuotista tapaa tehdä uusia istutusalueita, johon sipulit voi yksinkertaisesti sirotella ja kipata kottikärryillä uutta multaa päälle. Ei monimutkaisia pohdintoja siitä, miten sen sipulikuopan tekisi parhaiten ja pitääkö se olla nyt viiden vai kymmenen sentin syvyydessä. Kerttusen emännän opeilla se menee näin:

1. Tarkasta, kuinka paksusti nurmen alla on multavaa maata. Sitä tulee olla vähintään 20 senttiä, mieluiten 30.
2. Levitä nurmen päälle sentin paksuinen kerros sanomalehteä. Vähemmälläkin selviää, mutta enempi on parempi, niin ei tarvitse seuraavana kesänä (niin kovasti) kitkeä.
3. Kippaa sanomalehtien päälle multaa sen verran, että sitä on tampattuna pohjamaan kanssa 30 senttiä. Kottikärryjumppa on hyvä kuntokuuri, joten antaa mennä vaan!
4. Sirottele sipulit mullan päälle. Mikäli sipuleita on tuhansia, ei ole niin nökönuukaa, miten päin ne ovat. Jos sipuleita on vähemmän, kääntele ne terävä kärki ylöspäin nopeampaa kasvutahtia auttamaan.
5. Kippaa sipuleiden päälle jotakuinkin 20 senttiä multaa. Se painuu kasaan, niin että keväällä sitä on sopivasti reilu kymmenen senttiä sipuleiden päällä jäljellä.

Päällinen kuorrutetaan tietysti syysalehamstrauksen taimilla, oman tuotannon jakotaimilla tai muilla laillisilla keinoilla hankituilla kasveilla. Viikonlopun urakan päätteeksi on todettava, että taimia menee neljänkymmenen neliön alueeseen yllättävän paljon ja kukkasipuleitakin saa häviämään mullan alle ongelmitta tuhatkunta. Enemmät määrät pitää jo sijoittaa muualle.

Kun tähän puuhaan lisätään vielä viidenkymmenen kilon kurpitsaurakka, nurmen pohjan valmistelutyöt ja sosiaalisesti aktiivinen viikonloppu, täytyy todeta, että on se hyvä, että pihassa ei ole kunnon valaistusta. Saattaisi muutoin jäädä yöunetkin väliin. Toivottavasti nämä syystyöt kuitenkin keventävät kevätkiireitä.

Muun muassa näitä sormustinkukkia olisi toivottavasti tulossa ensi kesänä!