Keijukaisten kuuluu hyppiä tämän metsän uumenissa. Niiden tulee helisyttää tiukuja, nukkua alppiruusujen seassa ja tanssia viimeisissä auringonsäteissä ennen yön tuloa. Satumetsä, jonka oloa ei näe kaukaa, aarre, jonka luokse voi eksyä kesäisellä lenkillä. Jyväskylän alppiruusupuisto kätkee pensaskerrokseensa kymmeniä alppiruusuja. Mummoni vei minut sinne ensimmäistä kertaa lapsuuden sunnuntailenkillä, yhdellä niistä pitkistä kesäisistä yökyläilyistä. Paikalle taivallettiin junaradan ohi […]

Kun maitohorsman kukinnot ovat tapissaan, alkavat koulut. Sitä ennen ne ehtivät kukkia kuukauden päivät. Tämä tulokas on niittykukkien jälkeen se, joka loistaa selvimmin: minäkin vaihdoin eteiseen päivänkakkaroiden vaaleuden tilalle hehkuvaa anilliinia. Keräsin kimpun luonnosta ja karsin jämäköiden varsien alalehdet keruupaikalle. Viuuh vain, ne saa vetäistyä yhdellä vedolla irti ja jäljelle jää kaunis, pitkävartinen huiskilo. Asettelin […]

Kevät tuli, lumi suli, vesi sanoi puli puli. Paitsi aamusta, kun pakkanen jäädytti sen yöllä – silloin kuuluu rits räts ja lätsis. Tiistaina blogin lukija Konnadonna (jonka upean pihan blogi löytyy täältä) ihasteli pihani kauneutta, mikä lähinnä huvitti minua, kun itse katselen armotonta kuraläjää ja tannerta, joka voisi ihan hyvin olla keväisen hevospolopelin jäljiltä jäänyt. […]

Yksinkertaista ja kaunista. Herkkää, läpinäkyvää ja siroa. Kuvankauniit pajupallot, pihamme ainoat viralliset katseenkiinnittäjät. Epävirallisista en aio mainita tässä sanaakaan, ainakaan niistä keskeneräisistä projekteista, jotka tavallisesti herättävät ohikulkijan huomion mutta jotka on tarkkaan rajattu pihakuvien ulkopuolelle. Niin, meidän pihasta ei oteta vielä yleiskuvia, yksityiskohdat kunniaan! Valmistin pihaan kolme suurehkoa pajupalloa vuosi sitten syksyllä, kuvalliset valmistusohjeet löytyvät […]

Keskellä heinäkuuta on vain yksi ajatus: loma. Tien piennarta taivaltaessa käsi taittaa valkokauluksisen keltanapin jos toisenkin, niityn laidasta kerää puna-apiloita kaveriksi. Ei ole muuta ajatusta kuin oleminen. KUVASIN VIIME KESÄNÄ TIENPOSKESTA POIMITUISTA KASVEISTA TEKEMIÄNI ASETELMIA. NE OVAT YKSINKERTAISIA KIMPPUJA YKSINKERTAISISSA ASTIOISSA JA NIIDEN ON TARKOITUS TUODA ILOA KATSOJALLEEN JA TOIVOA KESÄN ODOTTAJALLE. POSTAAN KIMPUN VIIKOSSA […]

Kuinka väärässä suomalaiset sananlaskut ovatkaan, ei vaatimattomuus kaunista! Kasvien kuningattareksi ei ehdoteta orvokkia tai lemmikkiä, niin kauniita tai viehättäviä kuin ne ovatkaan. Nurkkaan jäävät myös varjoliljat ja kaihonkukat, jotka tuovat eloa hämyisiin kätköihin. Sen sijaan kuningattareksi kruunataan ja paikan auringossa saa huomiota herättävä pioni. Pioni! Tietystikään kruunattu kaunotar ei näytä miltään ilman perintöprinsessojen siroa läsnäoloa: kauniita […]

Hedelmäinen jäädyke marjaisella kastikkeella ja vaniljaisella hunnulla. Nopea ja helppo valmistaa, maistuu talvisen herkulliselta. Jäädykkeen voi valmistaa joko jäätelökoneessa tai pakastimessa muutamaan kertaan välissä sekoittaen, muut osat valmistuvatkin tavanomaisessa kattilassa ja vatkauskulhossa. Mango-persikkajäädyke vadelmakastikkeella ja vaniljahupulla noin 4 annosta Jäädyke 1/2 tlk mangosiivuja sokeriliemessä (230/425 g tölkistä) 1/2 tlk persikanpuolikkaita (410/235 g tölkistä) 1/2 dl […]

  Näitä on maantien ojat täynnä. Muoto on viehkeä, ilmava ja ylväs. Väri intensiivinen ja viettelevä, silti virtettävissä hempeäksi ja romanttiseksi muutamalla vaalealla vierustoverilla. Keräsin kämmenen täydeltä pitkävartisia horsmia. Pyrin löytämään yksilöitä, joiden kukkavana oli kohtalaisen lyhyt, jotta kukinto vaikuttaisi mahdollisimman tiiviiltä; kukkineet kukat ja varren lehdet riivin keruupaikalle, jotta vältyin turhilta roskilta kotona. Työ […]

Anopin pihassa kasvaa mitä upein pioni. Lajike lienee Sarah Bernhardt, sillä se on kaunis kuin näyttelijä itse. Täyttä belle epoque’ia, joka terälehti, kaikki kukinnot, jokainen pallo. Viime kesänä kastelin pihan kukkasia anopin ollessa matkoilla. Helle oli hirmuinen ja kukat loistivat vain lyhyen hetken, joten pihistin salaisen puutarhan kaunottaret meidän keittiöpöydän varjoisuuteen. Maljassani ei ollut mitään […]

Ihminen kuvitteli syksyllä, että nyt helmikuussa olisi kuukauden kuvana lumivuoria esittelevä valkoinen hohde. Vuodem 2014 talven viimeinen kuva esittelee kuitenkin saman näköisen alueen kuin joulukuu 2013, marraskuu 2013 ja lokakuu 2013. Erona on lähinnä kuvissa oleva valon määrä sekä nyt tässä viimeisessä kuvassa optimistisesti törröttävät lumensuojakepit alppiruusun päällä. Näyttääköhän kevään ensimmäinen kuva edelleen samalta? Jäämme […]