Basilikasato talteen

Keväällä kasvamaan laitetut basilikat, ne partaäijät, ovat tuottaneet muhkean sadon. Ensimmäiset lehdet pääsin keräämään heti kesäkuun alussa ja nyt olen päättänyt vihdoin kerätä sadon pakastimen kitaan. Suurin osa basilikoista on jo kukassa, joten olen siinä mielessä keräämisen kanssa myöhässä: kukinnan myötä lehdet muuttuvat sitkeämmiksi ja varret puiseviksi, jolloin yrttiä ei ole yhtä mukava käyttää kuin alkukesän pehmeiden versojen aikaan.

Basilikan säilöminen talven varalle tapahtuu vaivatta seuraavien kikkojen avulla:

Ensin napsitaan varret poikki ja pinoon. Puutuneet varret katkeavat helposti käsin napsauttamalla. Samalla kannattaa poistaa varsista kukinnot, mikäli niitä on ehtinyt ilmaantua joukkoon.
Sitten sujautetaan basilikat varsineen muovipussin ja pakastimeen. Kasvit jäätyvät nopeasti, jo parin tunnin päästä ne ovat aivan jäässä.

Lopuksi basilikapussi otetaan pois pakastimesta, lehdet muskataan pussin sisällä ja kaadetaan säilytysastiaan ja takaisin pakastimeen. Toki basilikaa voi säilyttää myös pussissa, mutta siinä on sen verran kova aromi, että herkemmät pakkaskaverit saattavat imeä itseensä makua. 

Talvella on helppo ottaa irtonaista, lähes tuoreen veroista lehtisilppua rasiasta ruokien sekaan. Kuivatun ja mauttoman basilikan voi siis unohtaa!

Yllä olevassa kuvassa on punalehtinen basilika, jota en yleensä pakasta vaan käytän tuoreena. Sen väri menee mielestäni hukkaan ruoan sekaan laitettuna: se on paljon mukavampi ruokien koristeena ja salaatin seassa. Tuo toinen basilika on keväisen pistokaslisäyksen jälkeläinen, kanelibasilika. Siinä on kauniit, violetit varret ja ihanan aromaattinen tuoksu – ja maku. Suosikkibasilikani!