Mustan pöntön salaisuus

Raparperi_Kasvihormoni.fi 1.jpg

Mikä keväinen kasvi on piilossa mustan pöntön alla?

Ei, se ei ole parsa, sen aika on meillä vasta kohta (ja vielä kaiken lisäksi kaupasta ostettuna). Ei, se ei ole retiisi, siemenet ovat vielä pussissa, ollaan siis kovin myöhässä. Sama kohtalo on myös rukolalla, vaikka noin periaatteessa sekin jo kasvaisi. Varhaisperunakin on jäänyt istuttamatta, vaikka isäni kehui jo kohta nostavansa ensimmäiset mukulat – eläkeläisellä on aikaa touhuta.

Tuo pihan uusi huomiopiste, kammottava musta ruukku piilottelee allaan raparperia, jonka kasvua kupu jouduttaa. Ja katso, kuinka paljon!

Raparperi_Kasvihormoni.fi 2.jpg

Vasemmalla on varret, jotka ovat kasvaneet pöntön sisällä, oikeanpuoleiset ovat puolestaan olleet ilman suojaa. Kuvun alla kasvilla on paitsi lämpimämpää, sen varret myös kasvavat pehmeämmiksi ja vähemmin kirpakoiksi, siis erittäin herkullisiksi syöntipaloiksi. Kannattaa testata!

Raparperi_Kasvihormoni.fi 3.jpg

Raparperi on perinnekasvi, joka löytyy varmasti jokaisen vanhan talon pihalta. Ehkä sen yleisyyden vuoksi moni ei osaa arvostaa sitä, vaikka kasvi onkin kokenut eteläisemmissä maissa todellisen renessanssin ja on noussut monen ravintolan kevätsuosikiksi. Raparperin lisääminen on helpointa lohkaisemalla muhkeasta juuresta sivuverso erilleen. Juuri kasvaa syvässä, joten vanhan kasvin ylösnostaminen on hankalaa, lapiota saa työntää syvälle maan sisälle. Raparperi kannattaa istuttaa muhevaan ja rehevään maaperään, sillä se kaipaa energiaa kaikkien niiden herkullisten varsien kasvattamiseen. Keväisin juurelle voi heittää pari kourallista kanankakkaa tai kipata kunnon satsin palanutta hevosenlantaa voimaksi.

Isosta jakopalasta uskaltaa napata satoa jopa ensimmäisenä kesänä (ihan vaan pikkuisen varastaen), seuraavana keväänä varsia voi nyhtää jo reilummin. Koskaan ei saa kerätä kaikkia raparperin varsia, jotta kasville jää yhteyttävää vihreää pintaa, ja virallisesti kehotetaan, että satokausi lopetettaisiin juhannuksen maissa talvehtimisen varmistamiseksi. Itse napsin loppukesästä puutuneita varsia mehustusta varten, tämä ei ole kyllä heikentänyt talvehtimista tippaakaan, sanovat asiaa tutkineet mitä tahansa. Sukulaiset puolestaan ihmettelivät neuvoani jättää raparperi rauhaan keskikesän jälkeen, he keräävät satoa koko kasvukauden ajan.

raparperikaramellisointi_kasvihormoni.fi_6.jpg

Varret kierretään juuresta irti. Jamie Oliver vinkkasi, että valkoinen osa varren alaosassa on se kaikkein maukkain osa, joten se kannattaa ottaa mukaan leipomuksiin ja keitoksiin.

Jos raparperia ei oikein osaa hyödyntää, kannattaa katsoa vanhoja konsteja uusin silmin ja lisätä uusia ideoita vanhaa listaa päivittämään. Tänä vuonna ajattelin tehdä raparperisimaa ja panna cottaa kanelisen raparperihillokkeen kanssa. Viime vuoden suosikikseni nousivat nämä kolme tuttavuutta:

raparperikaramellisointi_kasvihormoni.fi_7.jpg

Ensimmäisistä varsista riitti karamellisointiin ja jäätelön kaveriksi. Kiva kirpeä lisä pehmeänmakean jälkkärin kylkeen! Ohje on täällä.

raparperijaadyke_kasvihormoni.fi_1.jpg

Toisen satsin tein sorbetin kaltaiseksi jäädykkeeksi, kaverina on mansikkasosetta. Yksi kipollinen tätä kirpeänherkullista jälkkäriä riittää, suosittelen kaikille hapokkaan kavereille. Ohjeen löydät täältä.

raparperipiirakka_kasvihormoni.fi_8.jpg

Kesän mehevin piirakka syntyi reilusta nipusta varsia, ihan vaan sekoittamalla ainekset keskenään. Tämä on todellinen laiskan naisen bravuuri, jota voi soveltaa mitä erilaisimmin aineksin omien ideoiden ja uskalluksen mukaan. Kurkkaa herkkuohje täältä.

Raparperi_Kasvihormoni.fi 4.jpg

Käänsin tuosta juuri pisimmät varret irti. Nuorempi juniori ihmetteli, miksi en ollut peittänyt kaikkia varsia ja toi paikalle vielä isomman (ja rumemman) mustan saavin. Nyt odotellaan, että loputkin varret kasvavat pituutta ja aletaan toden teolla nauttia kevään satokaudesta. Ihana kevät, vapun lumisateesta huolimatta!

Raparperi_Kasvihormoni.fi 6.jpg

 

Kommentit (4)
  1. Aina raparpereista puhuttaessa muistelen tarinaa kotipihani raparperipuskasta, joka kesästä toiseen puksuttaa jättikokoisia varsia ja lehtiä syötäväksi ja sateenvarjoksi. Raparperipenkin takana on mummoni, joka vanhan kansan ihmisenä tiesi, että kasveille tulee antaa kunnolla potkua. Penkkiä perustaessaan mummo kaivoi maahan ainakin metrin syvyisen kuopan. Siihen hän kippasi kottikärryllisen tunkiota pohjalle ja päälle monta ämpärillistä lietettä navetan kourusta. Sitten vielä multaa, raparperin alkua ja hupskeikkaa, vielä viidenkymmenen vuoden jälkeenkin tuo raparperi tuottaa satoa. Valtavasti.

    1. Ai ihan metrinen monttu? Pitäisiköhän vielä kaivaa pari vuotta sitten istutettu raparperi ylös ja syventää kuoppaa, itse kaivoin vain kahden lapionlavan korkeuden verran monttua. Olisikohan syvyyttä ollut 60 senttiä?

  2. Tiina Maria
    3.5.2014, 06:17

    Wau, onpas hauska vinkki! Juurikin tuijottelin omia raparperejäni. Syksyllä laitoin niille aimo annoksen kompostia ja nyt on vasta hitusen varsia noussut. Yleensä ovat jo pidemmällä, mutta täytyy toivoa, että komposti loppujen lopuksi on sitten vain hyväksi 🙂

    1. Eiköhän sinunkin raparperisi nouse sieltä kasvuun, kunhan päästään näistä lumisateista :). Yleensä kate tai uusi multa kehotetaan laittamaan vasta keväällä, sillä lisämaa on keväällä yhtä jäässä kuin se alkuperäinenkin ja paksumpi kerros sulaa hitaammin kuin ohuempi. Toisaalta – lisäkerros toimii myös syksyn ajan suojana, joten lienee talven laadusta kiinni, kummasta lisäysajankohdasta lopulta on enemmän hyötyä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *