Se maku
Nappaan kiinni tämän vuoden tomaattisadon viimeiseen kypsään hedelmään ja napsautan sen irti tertustaan. Tomaatin pinta on silkinhento koskea, sen tuntu on kiinteä mutta kypsän hedelmän pehmeä. Ulkonäkö on uhkean pitkulainen, väri ketsuppipullon punainen. Tuoksusta havaitsen pistävän tomaattisen sävyn, kuitenkin sellaisen herkullisen, joka lupaa paljon ja virittää vanhat makumuistot valmiiksi esiin. Hampaiden upotessa tomaatin pintaan kuuluu pieni napsahdus ja huokaus, joka tulee siitä, kun tomaatin herkullinen, makea, täyteläinen ja kesäinen maku saavuttaa makuhermoni pettymyksen ynähdys, kun maku ei vastaa odotuksia. Kesä on armotta ohi ja sisällä kasvaneet tomaatit ovat sokerittomia, aivan kuin olisi ostanut kaupasta. Niin hyviltä kuin hedelmät näyttävätkin, pistän ne mieluummin pataan ja maustan kastikkeeksi. Kiitos kasvamisesta, maistutte hyvältä soosissa.
Nyt syksyllä sain syödä kaverini eteläisen auringon alla kasvavia tomaatteja, jotka kypsyivät pehkomaisessa puskassa siinä uima-altaan reunalla. Niitä oli ilo siivuttaa leivän päälle ja laittaa kaveriksi juustoa ja oliiviöljyä, mausteeksi pippuria ja basilikaa. Myös ensimmäiset omat, auringon säteissä punastuneet tomaattini olivat samaa kaliiberia: herkuttelin mieluummin niillä kuin leivonnaisilla.
Paratiisimainen maku onkin paras syy kasvattaa ruokansa itse, mutta täällä pohjoisessa tuo yritys jää melko heikoksi lyhyen kasvukauden vuoksi. Kesä-syyskuussa kuitenkin jokainen herkuttelukasvimaanpitäjä pääsee Suomessa aromien pariin, kun säilyttämisestä ei tarvitse huolehtia. Omalta osalta näin marraskuussa pitää tosin todeta, että kaupasta saatavat tuotteet maistuvat jo paremmilta kuin oman sadon nahistuvat rippeet, sillä meillä ei ole, missä säilyttää. Siksi omaa satoa on turha kasvattaa enempää kuin mitä voi käyttää tuoreena, kuivattuna, säilöttynä tai pakastimesta. Toista olisi oikeassa paratiisissa tai tiistaina kuvailemassani taivaspaikassani: siellä satoa saisi vuoden ympäri, jolloin voisi keskittyä elämän hidastamiseen ja ruokien yksinkertaistamiseen puhtaan maun korostamiseksi. Hyvää ja herkullista, suoraan luonnosta.
Milläpä sen maun todistaa näin ruudun kautta? Uskon, että innovaatiokeskuksissa pyritään kovasti kehittämään haju- ja makuteknologiaa, jolla voisin yrittää eroa selittää, mutta ei. Parhaassa ruuassa kun ei ole mitään teho-, keino-, vahvenne- tai lisämakuja tai -tuoksuja, joita tulemme mahdollisesti joskus ruudulta saamaan. Kuten Rattatouillen dialogissa todisteltiin, on kaksi tapaa saada parhaat raaka-aineet: voit kasvattaa ne itse tai lahjoa kasvattaja, jotta saat parhaat päältä.
https://youtube.com/watch?v=GgiK-HWKPjw%3Ffeature%3Dplayer_detailpage
Kokeilkaa.
