Vaihdetaan ukkolaukka saksankurjenmiekkaan (vastentahtoisesti)
Kolmetoista. Niin monta ukkolaukkaa löytyy etupihan ukkolaukkamerestä tänä vuonna. Surkea esitys, varsinkin, kun ennen ukkolaukat ovat olleet uskollisen pysyviä kumppaneita. Viime vuonna paikalla näytti tältä:
Ja nyt siis jäljellä on vaivaiset kolmetoista palleroa. Kolmetoista! Talvi kohteli kaltoin näitä sipulikukkien aatelistoa, joiden katoamisprosentti on aiemmin ollut viiden tietämillä. Nyt se on huimat yhdeksänkymmentä.
Loistoa nousi korvaamaan autiotontilta nyysityt saksankurjenmiekat, jotka kukkivat puolen säären tietämillä, huomattavasti palloja alempana.
Kurjenmiekan kukka on huiman kaunis, muotovalio kuusiterälehtinen hienous. Kolme terälehteä avautuu alaspäin toisen kolmen kurotellessa toistensa kärkiä kasvin huipulla. Rakosista hehkuu aavistus keskustan vaaleaa väriä, joka houkuttelee pörriäisiä pyörimään hedelmöitystanssiaan.
Kasvi on erityisen näyttävä ryppäänä. Parin vuoden päästä näitä pitäisi olla runsaasti, sillä kasvi neuvotaan jakamaan liian tiiviin kasvutavan välttämiseksi muutaman vuoden välein. Vielä ei ole ruuhkaa, sillä nämä avasivat ensimmäistä kertaa kukkansa, viime vuonna oli tarjolla vain lehtiä. Silti muutamssa kohtaa on kolme, jopa neljä kukkavanaa tarjolla. Tulevaisuus on siis lupaava.
