Yllättävän kiireistä

Tänään olen koko illan suunnitellut istuvani alas ja kirjoittavani neiti S:n ensimmäisestä yöstä ilman kumpaakaan vanhempaa.

…mutta…

sitä hetkeä ei tullutkaan.

Uusi arki on ainakin vielä toistaiseksi hurjan kiireistä. Kun on tottunut touhuamaan koko päivän verkkaisessa tahdissa, tuntuu nämä illat kuluvan hujauksessa. Kello puoli viisi kun kotiudun, lähes kuusi kun koko perhe on syönyt, seitsemän kun kävelyllä on käyty ja lähes kahdeksan kun tulemme sisälle, puoli yhdeksän kun iltapuurot on syöty ja yhdeksän kun neiti on sängyssä. Itse olen haaveillut nukkumaan menosta jo seitsemästä asti. Aika älä juokse!

 

Töissä olo tuntuu edelleen hyvältä ja mielenkiintoiselta, kotiarki sen sijaan kaipaa nyt kipeästi organisointia, jotta kaikki tarpeellinen tulee tehtyä ja itsellekin jäisi edes pieni hetki, jolloin keskittyä esimerkiksi tähän bloggaamiseen, josta haikelen jatkuvasti.

Ehkä huomenna otan itselleni sen ajan. Ehkä?

Hyvää yötä ja mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Se oli viuhahdus!

Tiedätkö sen tilanteen, jossa on vain pakko toimia, oli olosuhteet kuinka huonot tahansa? Juuri ne maailman noloimmat tilanteet, joita lapset vanhemmilleen aina välillä järjestää. Neiti S järjesti minulle tänään sellaisen.

Aamun vauvauinnin jälkeen menimme normaalisti suihkuun, vauvauinnissa kävijöiden pukuhuoneeseen, jossa suihkut ovat heti nurkan takana altaalta tullessa. S seisoi kiltisti vieressäni kun oli minun vuoroni riisua uimapuku ja peseytyä, ai, mutta hetkinen EIPÄS SEISOKAAN! Vaan konttaa vauhdikkaasti kämmenet läpsyen kohti allaspuolta!

Mitä tekee äiti? Lähteet perään tietysti kaappaamaan lapsen turvaan. Kun lapsi oli turvassa tajusin sen: OLIN ALASTI. Altaan reunalla, lapsi sylissä kun seuraavan uinnin perheet jo laulelivat piirissä. Kaino hymy, ja karkuun! Seuraavat viisi minuuttia kuluikin hysteerisesti naurussa 😀 Noh, yleisö oli ehkä ennenkin nähnyt alastomia ihmisiä, kun vauvojakin on, mutta täytyy sanoa, että kyllä mua nyt vähän nolottaa. Voihan vikkelä neiti S, joka sidotaan ensi kerralla kiinni johonkin minun peseytymisvuoron ajaksi, ei tästä nyt tapaa kuitenkaan tarvitse ottaa 😉

Ymmärrät varmaan miksi postaus ei sisällä kuvia.

 

PS. Nyt pikkuhiljaa valmistautumaan 30-vuotiaan isin juhlailtaan, meillä on nimittäin luvassa hotellitreffit ja muutenkin mukava ilta! Ensimmäinen yö erossa äidin vauvasta, jännää!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä