Sairastuvalla vietetään kuumepäivää numero neljä. Saako sanoa? Sanon jokatapaksessa. – P**ka.

Koko viikko on tähän mennessä kulunut makuuhuonekaranteenissa, Greyn anatomiat ovat loppuneet jo ajat sitten, Hertan vihersmoothieen ei löytynyt aineksia ja herukkamehu kuumelääkkeineen tökkii pahemman kerran. Lisäksi olen väsynyt, nuhjainen, räkäinen ja pahantuulinen turhake. Pakko sanoa vielä toisenkin kerran. – P**ka.

Kuva: www. thefunniestpictures.com

Jotta tilanne ei olisi liian helppo, S on ensimmäistä kertaa osoittanut mieltään Äidin poissaolevuudesta. Kaikki kuulostaa sujuvan hyvin ja hyväntuulisesti, kunnes minä könyä ylös alakerrasta. Sitten alkaa lohduton itku ja ”mikään ei ole hyvin” -kiukuttelu. Argh. Tunnen itseni niin surkeaki (taas). Toissa iltana neiti itki sylissäni reilun vartin (vähintään), ennen kuin rauhoittui ja aloitti halirumban. Toisella taitaa olla äitiä ikävä 🙁 Mutta miten ihmeessä voin antaa tytölle hänen kaipaaman huomion ja olla tartuttamatta myös hänelle tätä inhaa tautia?

Ainoa piritykseni on ollut kuunnella kuinka neiti S ja Isi ovat touhuilleet keskenään ja keksineet erinäistä tekemistä yhdessä. Ehdottomasti hellyytävimmän hetken kuulin eilen, kun yläkerrasta kuului ”Tuu Isin kanssa leipomaan!” Sain siis Isin ja neidin tekemää omenapiirakkaa eilen välipalaksi! Aika söpöä, Isi ja pikkuneiti leipomassa, eikö? <3 Pääasiallisesti se taisi mennä niin, että isi leipoi ja S paukutti nyrkeillä tiskikoneen kantta (siitä lähtee tosi kiva ääni), mutta yhdessä tavallaan kuitenkin 😉

Kuva: www.myllynparas.fi

(ei valokuvaa originaalista, keskityin syömiseen, se oli nimittäin hyvää!)

Täällä on myös pidetty koripallomatseja, on käyty keinumassa, käytetty Äitiä lääkärissä, ulkoilutettu koiria ja kaikkea muuta Isi-tytär -kivaa. Ja mä olen niistänyt. Ugh.

Onni on isäkuukausi, kun Äiti sairastaa.

Nyt sitten kaikki mahdolliset flunssankarkoitusvinkit kehiin, jotta Äitikin pääsisi tekemään noita kaikkia kivoja juttuja!