MINÄ <3 MUMMI

Mummini, neiti S:n isomummi, täyttää tänä syksynä 90 vuotta. Siitä voi mielestäni jo sanoa, että kunnioitettava ikä!

Eilen vietimme yllätysjuhlia (yllätys siksi, että jos asiasta olisi etukäteen kerrottu, juhlakalu olisi todennäköisesti kieltäytynyt tuelemasta paikalle). Juhlat olivat ihanat! Paikalla oli perhe neljä polvea alas päin, sukulaisia ja ystäviä. Ja juhlakalukin oli tyytyväinen! Ihana Mummi <3

Äitini ja hänen siskonsa olivat koonneet vanhoista ja uusista valokuvista kuvaesityksen, jossa käytiin läpi koko 90 vuotta. Menossa mukana kaikki läheiset, me pienet sukupolvet mukaan lukien. Kuvaesitys oli nin koskettava ja hieno, että ainakin minä itse katselin sitä kyyneleet poskilla. Kuinka paljon elämää ja ihmisiä mahtuukaan noihin vuosiin! Lapsuutta, rakastumista, perhettä, lapsia, lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia, ystäviä, mutta myös menetyksiä; mummi on joutunut saattelemaan jo monen monta ystävää ja läheistä, oma puoliso mukaan lukien, haudan lepoon.

Itse ajattelin aikajärjestykseen kerättyjä kuvia katsoessani, että jokaisen meistä, oli elämää enemmän tai vähemmän takana, pitäisi katsoa elämästämme vastaava kuvasarja. Tämän kaiken kiireisen ja hektisen elämän rytmissä, kun aika tuntuu kuluvan siivillä. Huomaamatta, on taas yksi vuosi (tai kymmenen) takana. Minullekin oli ihanaa katsoa, kuinka äitini on kasvanut ja kuinka minä ja serkkuni olemme kasvaneet; ja ennen kaikkea palata hetkeksi niihin vuosiin ja muistoihin.

Kuvissa esiintyi minä ja serkkuni (myös kaasoni) monen monta kertaa. Vietimme joka kesä vähintään yhden pidemmän jakson mummolassa. Siellä oli aina tekemistä. Leivoimme, teimme kärrynpyöriä ja puolivoltteja nurmikolla, poimimme manikoita, keinuimme, kävimme ikivanhoilla Tuntureilla uimarannalla ja markkinoilla, kävimme katsomassa hevosia kesälaitumilla, leikimme tyhjässä navetassa mielikuvituslehmien keskellä ja ihan mitä vain.

Yksi lempipuuhistamme oli silti tonkia yläkerran vinttejä, ja pukeutua mummin vanhoihin pitsiverhoin. Ja sitten tanssia valssia pirtinlattialla.

Valmiina tansseihin!

Toisinaan myös Laku, silloinen koirani osallistui valssiin

Tällä hetkellä Mummillani on jälkeläisiä (tyttöjä) kolmessa polvessa, neiti S niistä toistaiseksi nuorimpana. Vanhimman ja nuorimman välissä on 89 vuotta, ja silti, mummolan visiiteillä löytyy vielä yhteistä hauskaa:

Kristaliina haastoi jokin aika sitten kaikki muistelemaan historiastaan päiviä ja vuosia ja kertomaan itsestään noina ajankohtina, minä haluan haastaa teidät kaikki muistelemaan lapsuuden kesiä ja niihin kuuluneita tärkeitä ihmisiä!

Linkitä kommenttiboksiin muistelosi niin minäkin pääsen näkemään ne 🙂