Äidin tekemää ruokaa
Eilisen mökötykset alkaa olla mökötetty (luojan kiitos) ja tänään on huushollissa pyörinyt normaali hyväntuulinen arki. Päivä on täyttynyt siivouksesta, ruuan valmistuksesta, isoille ja pienelle, ja muista arkiviikkoon valmistautumisista.
Neidin ruoka oli tänään(kin) peräisin vauvakeittokirjasta, jonka toisen pienen tytön äidin neuvomana hankin, kun soseruokailut alkoivat olemaan ajankohtaisia: Päivi Enarvin ja Jaana Koskenniemen kirjoittaman Kotiruokaa vauvalle.
Olen löytänyt kirjasta monen monta hyvää vinkkiä, tietoa kypsennysajoista ja pakasteiden säilyvyydestä. Hyvä hankinta! Useista resepteistä olen soveltanut omia versioita, riippuen siitä, mikä neidille uppoaa ja mikä ehdottomasti ei. Parsakaali on ehdoton suosikki ja tomaatti on yök. Tosin atooppisen ihottuman pahenemisesta aina tomaattimaisteluiden jälkeen voi jo päätellä, että neiti ei vain pidä siitä, vaan on allerginen tomaatille.
Ruokia olen joka kerta tehnyt isomman satsin ja pakastanut osan. Philpsin Avent -säilytyspurkit, joita hankittiin maidon pakastamiseen, ovat olleet soseiden pakastamisessa erittäin kätevät. Millimitta kertoo purkissa olevan määrän ja kannen avulla purkit on helppo pinota pakastimeen.
Tänään sovelluksen kohteeksi pääsi Kala-kasvisrisotto. Korvasin varmuuden vuoksi juurisellerin parsakaalilla, niin suosio oli jo etukäteen taattu 😉
Kala-kasvisrisotto (sovellettuna) valmista sosetta n. 7dl
9d vettä
1dl tummaa riisiä
3 porkkanaa
1/2 kesäkurpitsa
1/2 parsakaalista (vähemmänkin riittää)
100g lohta
1/2tl kuivattua tilliä
- Kiehauta vesi, lisää riisi. Keitä 15 minuuttia.
- Kuori ja paloittele porkkanat. Lisää riisin sekaan ja keitä 15 minuuttia.
- Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Lisää kattilaan ja keitä 10 minuuttia
- Paloittele parsakaalia pienemmäksi ja lisää kattilaan. Keitä pari minuuttia.
- Lopuksi lisää paloiteltu ja ruodittu lohi ja tilli. Keitä n. 5 minuuttia.
- Sauvasekoittimella soseeksi.
- Valmis!
Ennakko-oletukset soseiden itse tekemistä kohtaan olivat kyseenalaistavat. Miksi vaivautua, kun kaupasta saa valmista? Tässä vielä muutama minun mielestäni hyvä syy:
Halpaa.
Täyttä tavaraa.
Maistuvaa.
Niin, ja neitihän ei muuta suostunut kahteen kuukauteen syömään. Se taisi olla se ensijainen syy 😉
Nykyään meillä syödään välillä pilttiä ja välillä itsetehtyä, mutta kyllä se vain on äidille ihan eri kiva juttu, kun ne hymyt irtoa siitä äidin tekemästä ruuasta.
