Palikkatalo, jota (blogi)kodiksi kutsutaan

Neiti S on päässyt vihdoinkin aktiiviisen rakennusvaiheeseen, mitä tulee palikoihin ja legoihin. Vielä jokin aika sitten lego- ja megablocksleikkimme pitivät sisäällään vain äidin tai isin rakennusta ja neidin tuhoamista. Leikit loppuivatkin tällöin aika nopeasti, sillä edes pientä tornin alkua ei ehtinyt saada aikaiseksi ennen kuin terninaattori hyökkäsi ja tuhosi alun.

Nykyään meillä rakennetaan paljon ja usein. Neiti rakentaa: robotteja, torneja ja etanoita.

Palikkavaiheessa ei ole kuin yksi miinuspuoli:

IMG_8540.jpg

Blogikoti in action

IMG_8508.jpg

tyhjä laatikko kaipailee palikoita

Ensimmäistä kertaa muuton jälkeen leluvuori ja epämääräiset läjät ovat vallaneet koko asunnon, palikat kun leviävät näppärästi vähän joka paikkaan. Ja tietysti se oli (ainakin toistaiseksi) toivoeajattelua, että ne palikat pysyisivät täällä, jossa olisi iso tila niiden levittelyyn.

On se yhdessä rakentelu, ja erityisesti rakenteluun liittyvien tarinoiden kuuntelu, kuitenkin niin hauskaa, että luoviminen palikkameressä on kai pieni hinta 😉

 

M, joka ei enää i k i n ä mieti yhdenkään lapsiperheen kodista, että ohhoh onpas täällä tavarat levällään.

 

 

Kommentit (6)
  1. Juuri tässä hymyssä suin muistelin kuinka pienenä tyttönä kauhistelin monien kavereiden koteja, joissa tavarat oli ihan levällään. Nyt oma kotini on on aika vastaava kuin nuo kauhistuksen kohteet sille 5-vuotiaalle minälleni.

    Äitini nyt vain oli (ja on edelleen) superneuroottinen pitämään kaikki järjestyksessä. Ilmeisemmin niin neuroottinen, että mieluummin keräsi jälkeni nopeasti kuin opetti mua keräämään itse.. Harmillista sinänsä, että jos olisi juurruttanut lapsesta asti tuon neuroosin muhunkin niin voisi kotimme olla suurimman osan ajasta järjestyksessä. Mutta toisaalta varmasti joskus kaipaan vielä aikaa, kun keittiön lattialla on rivi hevosia, lehmiä ja kirahveja syömässä 🙂

    1. Ihan varmasti sitä tulee kaipaamaan, joten parempi vain keskittyä siihen ajatukseen, sillä muhun ei ainakaan ole periytynyt (enkä edes tiedä mistä sellaisia geenejä olisi päässyt tulemaan) yhtään siivousneuroosia. Tai on, mutta ei sellaista tavaroidenkeräilyneuroosia 😉

  2. JP ja Kirppu
    18.9.2014, 05:04

    Ei liity asiaan, mutta: Ooooo mikä ihana taulu 🙂

    1. Voi kiitos! Se on itseasiassa sukulaiseni maalaama ja meidän kodin sydän <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *