Huh huh, onpas ollut haipakkaa. Hyvä jos olen ehtinyt koko viikolla istua edes kerran alas ;). No mutta perusmeininkiä ja kaikki mukavaa sellaista, lapsen synttäritouhua ynnä muuta.
Olikos se maanantai vai tiistai, kun täällä Turun seuduilla tuuli niin, että meinasi tukka lähteä? Puista oli pudonnut tielle katkenneita oksia ja kauniin jouluiset Pinterest-havukuvat silmissä kiiluen keräilin joitain niistä mukaani ajatuksena laittaa ne vaasiin kukkien tapaan. No ei oikein tullut Pinterest-kamaa kärsineistä männynoksista, eikä sateinen ja myrskyinen metsä oikein inspannut lähteä hakemaan parempia oksia. Joten silppusin oksat pienemmiksi ja tein tällaisen havuoksaisen kynttiläasetelman.
Lautasliinarenkaina toimivat kulkuset kilkkuvat joulunaikaan harva se ilta päivällispöydässä. Joskus ne meinaavat väkisin tulla ryöstetyiksi leikkeihin mutta olen topakasti palauttanut ne aina takaisin pöytään (kamala tiukkapipomutsi…).
Tigerista löytyi tällaista kivaa nauhaa Ikean pikkukuusia koristamaan. Pitää ehkä palata vielä hakemaan toinenkin rulla.
Joulupukilta viime vuonna jouluna saamani Pentikin lyhty on niin kiva, että se pysyi keittiönpöydällä myös kesän yli ;). Alkukesä oli niin kylmä ja sateinen, että oikeasti sytytin pari kertaa kynttilän illallselle, eikä se tuntunut yhtään liioittelulta.
Ei joulua ilman amaryllista. Ah, sinä ihana ja näyttävä sydämeni ryövääjä. Voisin ostaa näitä vaikka kymmenen ja sirotella ympäri kämppää, mutta harmiksi alkaa pöytätila jo käymään vähiin. Mutta kyllä nyt yhden voi tälle kaveriksi vielä hankkia….Amarylliksiahan ei kannata kauheasti kastella, sillä ne venyvät silloin ihan mahdottomasti ja kaatuvat takuuvarmasti. Kaatuneen kukan voi kuitenkin vielä leikata ja laittaa tavallisen leikkokukan tavoin vaasiin. Sillä tavalla se on musta vieläkin ihanamman näköinen.
Ripustin eilen myös loput jouluvalot ja siihen meni 1,5 tuntia. 1,5 tuntia! Vitsit mikä homma! Ensin pitää kaivella ne hyväkkäät varastosta, sitten tarkistaa, mitkä lampuista palaa, vai palaako enää mikään (useimmin ei, grrr), etsiä jatkojohdot ja viritellä ne kulkemaan ties mistä piilon takaa, ettei ne kamalat mustat muuntajamötikät näy joka paikkaan. Ja sitten tietysti vielä itse se ripustus. Puihin, pensaisiin ja lyhtyihin. Tänä vuonna kieputin pari sarjaa myös ulko-ovikatoksen pylvääseen. Näyttää kyllä ihan kivalta, mutta on tää ihan hullun hommaa. Kahden viimeisen sarjan kohdalla tungin jo ylimääräiset johtosotkut MATON alle, kun en jaksanut enää niitä yhtään selvittää ja kieputtaa :D.
Oisko tämä nyt hetken tässä? Ei pysty vielä menemään edes ajatuksen tasolle joulusiivouksesta saati lahjojen hankkimisesta…
Kaikki aikanaan sano mummo, kun itselleen lasin glögiä kaatoi.
Nyt kun tulisi vielä sitä lunta…
Hauskaa loppuviikkoa!
Feeling all Xmassy.
K.K.
