End of an era

Huokaus. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Enkä nyt puhu väistyvistä helteistä vaan mun vuonna 2001 Italiasta ostamistani halpis nirunarusandaaleista. 14 vuoden on-off-käytön jälkeen firman uudehkon karhea kokolattiamatto oli muovipohjille yksinkertaisesti liikaa ja ne murenivat lähestulkoon silmieni edessä. Jaa muoviko ikuista…? 😛

Harakanvarpaat kiittävät ja kumartavat. Noilla sandaaleilla tuli talsittua kilometri jos toinenkin, niin omalla kuin vieraallakin maaperällä. Ja klunks, siinä meni roskiin virallisesti viimeinen Erasmus-reissulta hankkimani asuste/vaatekappale, kaikki muu on, kröhöm, kutistunut pesussa tai kulunut puhki vanhuuttaan.

No niin, nyt kun jää on murrettu ja arpa heitetty, onkin hyvä alkaa lukemaan Marie Kondon KonMari-siivousmenetelmästä, jonka pitäisi mullistaa vaatekaapin lisäksi lähestulkoon koko elämä. Ilmeisesti kirjan luettuaan haluaa laittaa suurimman osan omistamastaan roinasta kiertoon ja raakata käytössä olevat esineet vain niihin kaikista pakollisimpiin. (Huolestunut tytär kysyi tässä vaiheessa, että eihän tämä koske leluja :). Ei, ei koske.) Mutta KonMari, alas mullistaa minut, niin monta kuukautta sinua kirjastosta odotin. Perästä kuuluu.

Beware! Ugh.

K.K.