Mad about my marbles, part two
Tiedättehän ne ihanat äitykät, joiden koti on aina siisti, pakastimessa on aina yllätysvieraiden varalta omaleipomaa pullaa ja jotka silittävät kaikki vaatteet alushousuista lähtien? Ja joilla on sängyssään ne taivaalliselta tuntuvat, mankeloidut (vähintään ne silitetyt), viileät lakanat?
Joo, mä en oo yksi heistä :). Yksi ihana pikku tänttähäärä pitää huolen siitä, että meillä joka paikka pursuilee leluja, värityskirjoja, nallenpetejä ja keskeneräisiä askarteluja. Pakastin on yleensä täynnä lähinnä kylmäkalleja, jäätelöä (slurp) ja eineksiä ja lakanatkin on aina silittämättä.
Ja mä todella tarkoitan sitä. Aina. Mä en ihan oikeesti silitä melkeinpä koskaan mitään. Vaatteidenkin materiaalit valitsen niin, ettei niitä vaan vahingossakaan tarvitse silittää. Saati sitten lakanat. Ei vaan pysty, shoot me ja yolo. Mä haluan iltaisin tehdä omia juttujani sen jälkeen kun lapsi menee nukkumaan, enkä todellakaan aio tuhrata sitä pientä hetkeä silittämiseen.
Siispä voitte varmaan kuvitella, miten paljon mä rakastan pellavaa ja kaikkea minkä kuuluukin olla ryppyistä? ;) H&M Homesta löytyi ihana pellavainen aamutakki, joka oikein huusi nimeäni ja näyttää kilometrin päähän siltä, että se vain paranee vanhetessaan ja pesujen myötä. Tämä on just sellainen kotitakki, joka päällä ilkeää näyttäytyä vielä iltapäivällä kello kolme, kun naapuri pimputtaa ovikelloa varmana siitä, että NYT ne on ainakin jo hereillä :). Joo, kyllä me hereillä ollaan, mutta ei vielä välttämättä pukeissa :D…
Nyt mentiin jo snadisti aiheen ohi, mikä oli siis lakanat ja niiden silittämättömyys. Sillä kuulkaas, se on ihan okei. Kun elämä on pelkkää suhaamista työn, kodin, päiväkodin ja ruokakaupan välillä, niin mitäpä pienistä. Ne on vaan lakanat, joissa nukutaan. Yöllä. Ja jotka jää yleensä päiväpeiton alle piiloon päivisin. Turha semmosesta on stressiä repiä.
Ihana Nina Lahtinen sanoi joskus niin osuvasti jossain ohjelmassa (Hyvät ja huonot uutiset?), että aina kun hänelle meinaa tulla riittämättömyyskompleksi äitinä (”taas unohtui pakata sille lapselle ne kurahanskat mukaan sinne päiväkotiin”), voi lohduttaa itseään sanomalla, että ”no ainakaan mä en ole narkkarimutsi”. Ollaan siis itsellemme armollisempia, eikös vaan. Jos joku asia tuntuu ylivoimaiselta, älä tee sitä! Se on ihan ookoo. Jos se yhtään helpottaa kaoottista arkea. Mitä sitten jos jotkut vaatteet (osta trikoota!) tai esim. juuri ne lakanat (osta pellavaa tai ole vain välittämättä!) ovat ryppyiset, jos ne on puhtaat ja ehjät?
Joku toinenkin minua viisaampi on sanonut, että on kolme asiaa, joista nainen ei voi äitinä koskaan saavuttaa samanaikaisesti kuin kaksi, joten on turha edes yrittää. Nämä ovat lasten kasvattaminen, täyspäiväinen työ ja kodin siistinä pitäminen. Jos siis on kokopäiväinen työ ja panostaa lasten kasvattamiseen, ei sillä huseeraamisella niin väliä. Mä niin allekirjoitan tän, missä se paperi on…
Marmorifetissi jatkuu. Elloksen marmorikuosiset pussilakanat ja tyynytliinat näyttää hyviltä myös silittämättöminä. Ja psst, ne on muuten nyt alessa ja halpoja kuin saippua.
If you hate ironing like I do, pick materials that look great even with wrinkles.
K.K.