Neiti Kevät

 

On taas se aika vuodesta, jolloin on pakko kaivaa esiin zyrtecit ja kaikenmaailman just-siks-heinixit. Mutta hei, ei se mitään. Hillittömän yskänpuuskan, kurkun ja korvien kutituksenkin uhalla vedän keuhkot täyteen ilmaa. Valvon vieläkin myöhempään valoisassa illassa. Hymyilen kadulla vastaantulijoille ja jatkan matkaa nauraen heidän hämmennykselleen. Sanonkin kyllä tiukan ein tai epävarman ehkän sijasta. Koska kaikki on taas mahdollista, jälleen kerran. Satakoon taas pian loskaa ja pikkuruisia mummeleita, ei haittaa.

Hän on täällä taas. Kuinka sua kaipasin.

K.K.