Konmari-siivouksen jälkimainingeissa olen moneen otteeseen huokaissut helpotuksesta vaatekaappia avatessani. Kaikki löytyy nyt helposti ja värijärjestyksen ansiosta erilaisten yhdistelmien luominen käy mukavuudessaan jo ihan harrastuksesta (lol). Niin kuin nyt yhtenäkin iltapäivänä. Oli tarkoitus ottaa vain muutama lempivaate sivuun ja kokeilla paria niistä keskenään. Siitäkös se ajatus sitten lähti (lapasesta):
Hehee. Onneksi olin yksin kotona. Olisi nimittäin yksi Pikkuneiti Pyörremyrsky halunnut heti kans järjestelemään omaa kaappiaan keskelle olkkaria ;). Ei kerrota kenellekään kuka taitaa olla se huushollin pahin pyörteinen…
Asiaan! Inspiraation iskiessä siis vetelin sitten kaapista Konmarin oppeja soveltaen vaatteita, jotka ”tuottavat iloa” ja joita soisi päällään nähtävän pitkin syksyä. Sillä juttuhan on niin, että loppujen lopuksi sitä käyttää aina vain niitä yksiä ja samoja suosikkeja, joiden tietää näyttävän päällään suht ookoolta ja joita ei tarvitse ”ajatella” (”ai niin, munhan piti vetää maha sisään tässä paidassa” tai ”hups, en taaskaan muistanut ettei näissä housuissa kannattanut kyykistellä”). Ja lopulta päätyy käyttämään vain murto-osaa potentiaalisesta vaatekaapistaan, vaikka ne kaikki muutkin vaatteet olisivat ihan yhtä rakkaita.
Ja entäs se perstuntuma-factor sitten (kyllä, virallinen termi): eli laitat illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja menet nukkumaan tyytyväisenä…kunnes aamulla ei yhtään tunnukaan samalta kuin illalla. ”No en todellakaan laita tätä mekkoa, vaan vedän jalkaan nämä iänikuiset farkut, kun sataakin” ja blaa. Mikä ihmeen juttu sekin on. Minne se illan hyvä flow aina katoaa…?
Eli tarvittaisiin yksinkertaisia perusvaatteita, joita voi yhdistellä loputtomasti keskenään niin, että kaikki käy yhteen kaiken kanssa. Eli vähän niin kuin valitsisi vaatteita matkalle. Vähän mutta hyvää ja muunneltavissa olevaa. Tälle mallillehan on siis jo nimi…nimittäin capsule wardrobe!
Kapselivaatekaappi on nimensä mukaisesti minimiin karsittu vaatekaappi. Valitaan tietty määrä vaatteita (muutamat housut, hame, mekko ja erilaisia yläosia) ja pakataan loput vaatteet pois silmistä (tai jopa annetaan pois). Vaatteiden määrä ja käyttöajanjakso voi vaihdella, mutta esimerkiksi Project 333 -sivuston mukaan sopiva määrä voisi olla 33 vaatetta (korut, kengät, laukut ja muut asusteet mukaan lukien) ja käyttöaika noin 3 kuukautta. Näin jokaiselle vuodenajalle olisi siis oma kapselimallisto.
Mitä hyötyä tästä kaikesta siis on? No, kun vaatteiden valintaan ja asukriiseilyyn (kellä semmosia nyt olisi…:)) ei mene enää niin kauheasti aikaa, sitä jää kaikkeen muuhun. Aina löytyy päälle pantavaa ja kaikki on helposti saatavilla. Kuulostaako tutulta? No niin minustakin! Silkkaa Konmaria (sillä erotuksella, että Konmarissa mitään ei kylläkään pakata minnekään, vaan kaikki pidetään omalla paikallaan ympäri vuoden).
Musta tää tuntuu niin hauskalta vaateleikiltä, että taidanpa kokeilla! En aio pakata mitään yhtään minnekään, sillä olen jo kertaalleen käynyt läpi kaikki vaatteeni, eikä kaapeissa ole (mielestäni) enää mitään ylimääräistä. En myöskään aio ottaa tätä turhan vakavasti, eli mallistoon voi lisätä tarpeen mukaan muitakin vaatteita, mutta pääasiassa aion käyttää siis näitä, ex tempore -valittuja vaatteita…sanotaan nyt ainakin kahden viikon ajan. Kiinni veti!
Tähän mennessä yhdistelmiä on kertynyt nämä (ma ja ti):
(Alemmassa oli kyllä yksi toinen valkoinen paita mutta kuten sanottu, ei oo niin nökön nuukaa.)
Punaista kynsilakkaa pitää ainakin olla…
Ja jes, tänään törmäsin ihan vahingossa syystakkiin, jollaista olen etsiskellyt jo monta vuotta. Harmaa, yksinkertainen, ei kauluksia eikä mitään krumeluureja. Puolipitkä, joten sitä voi käyttää sekä hameen että housujen kanssa. Ennustan tälle pitkää ikää omissa suosikeissa.
Eli ei muuta kuin yhdistelemään! Hauska nähdä mitä vaatteita tulee ensimmäisenä ikävä :).
Ja seuraavaan kapseliinhan voisi sitten varata vaikka kokonaan uudet värit…
Gonna give a try to this capsule wardrobe thing. It sounds like fun!
K.K.
