Voisinpa sanoa, että olo on yhtä ryhdikäs ja rennon notkuva kuin noilla liljoilla tuossa. Mutta eipä ole ei. Viikko meni ihan todella nopeasti, suorastaan lennokkaasti. Oli reissua stadiin, Elämä lapselle -konsertti, tavattiin Isac Elliot ja Robin ja oli niin ihkuu (sekä äidin että tyttären mielestä. Ehkä vielä enemmän äidin, heh). Laatuaikaa lapsen kanssa, jalisturnausta ja kultamitalia. Toisin sanoen liikaa hauskanpitoa. Mitäpä siitä sit muuta voi seurata kuin flunssaa. Kurkussa on megaluokan kaktus ja mittarilukemat lämmön puolella. Taas, argh! Ihan vastahan mä olin kipee :(. Onneksi huomenna on sunnuntai ja voi maata vaikka koko päivän. Aion kyllä. Grr..

Ei jaksa negailla enempää, joten moving on. Blogia seuranneet tietävät, että rakastan kukkia. Liljat kuuluvat vahvasti lempikukkien top vitoseen, ja tällä kertaa otin pitkästä aikaa valkoliljoja, ja jopa kaksi kimppua, koska meillä oli tärkeä yövieras. 

Valkoliljoissa on ihana tuoksu, joka palauttaa aina mieleen meidän hääpäivän ja kaikki ne iloiset kasvot, jotka hymyilivät valkoliljakimpuilla koristelluista pöydistä. Jopa maljakot on samat kuin mitä ostettiin häihin.

Mutta nyt kyllä oli joku ihan ihme mutaatiolajike, sillä tällä kertaa tuoksu oli NIIN huumaava, että kimput piti ihan suosiolla siirtää ulos terassille :). Köh köh. Siellä ne notkuvat tyytyväisinä nyt vielä viikonkin jälkeen. Ja tuoksuvat eli löyhkäävät. Taitavat tykätä kylmistä öistä ja kosteasta ilmasta. Valkoliljoista kannattaa muuten ottaa pois ne siitepölyä notkuvat heteet (vai mitä ne nyt on), niin terälehdet pysyvät siisteinä, samoin alla oleva pöytä. Nimimerkillä Jää nimittäin keltainen tahra valkoiseen lasiin.

Olkkarin paraatipaikalla komeileekin nyt jo jotain ihan muuta, siitä lisää myöhemmin.

Ihanata viikonloppua!

Lilies are my favourite but these babies had to be taken outside due to their unexpected and unusual smellyness.

K.K.