Olen vannoutunut liljojen ja pionien palvoja mutta tässä pikkuruisessa kukkasessa on jotain hypnoottisen ihanaa. Minisyklaami. Kuin kukkaan puhkeavan neidon punastus.
En minä tämän hoidosta mitään tiedä, joten se saa tyytyä vain veteen ja ihaileviin katseisiin. On hän nyt jo viikon jaksanut punastella, joten ehkä mä teen jotain oikein :).
Who wouldn’t love this beauty?
K.K.
Huokaus. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Enkä nyt puhu väistyvistä helteistä vaan mun vuonna 2001 Italiasta ostamistani halpis nirunarusandaaleista. 14 vuoden on-off-käytön jälkeen firman uudehkon karhea kokolattiamatto oli muovipohjille yksinkertaisesti liikaa ja ne murenivat lähestulkoon silmieni edessä. Jaa muoviko ikuista…? 😛
Harakanvarpaat kiittävät ja kumartavat. Noilla sandaaleilla tuli talsittua kilometri jos toinenkin, niin omalla kuin vieraallakin maaperällä. Ja klunks, siinä meni roskiin virallisesti viimeinen Erasmus-reissulta hankkimani asuste/vaatekappale, kaikki muu on, kröhöm, kutistunut pesussa tai kulunut puhki vanhuuttaan.
No niin, nyt kun jää on murrettu ja arpa heitetty, onkin hyvä alkaa lukemaan Marie Kondon KonMari-siivousmenetelmästä, jonka pitäisi mullistaa vaatekaapin lisäksi lähestulkoon koko elämä. Ilmeisesti kirjan luettuaan haluaa laittaa suurimman osan omistamastaan roinasta kiertoon ja raakata käytössä olevat esineet vain niihin kaikista pakollisimpiin. (Huolestunut tytär kysyi tässä vaiheessa, että eihän tämä koske leluja :). Ei, ei koske.) Mutta KonMari, alas mullistaa minut, niin monta kuukautta sinua kirjastosta odotin. Perästä kuuluu.
Beware! Ugh.
K.K.
