Terve metsä, terve vuori…! Ma olen bäk! 🙂 Kunpa voisin sanoa, että entistä ehompana, mutta niin ei kyllä taida olla. Maattuaan viikon sängyssä, sohvalla ja toisinaan myös lattialla, on selkä vaan niiiiin sö-kö-nä. Olemattomat lihakset ovat kutistuneet entisestään ja takaraivolle on muodostunut (varmaan jo pysyvä) takkupallo. Iho kukkii kuumehikoilun tukittua kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihohuokoset. Voisinpa edes sanoa, että tämän riutumisen seurauksena olisin edes laihtunut mutta pah, ei tod. Sairastuminen vuoden kiireisimpänä aikana ei todellakaan ole kiitollista hommaa, ja siitä masentuneena ja kaiken pahan alkuna ja juurena sitä sitten syö herkkuja. Koska on niin kipe-e-e-e, koska kuume sattuu-u-u ja koska kaikki viha-a-a-a mu-a-a-a, byäääh.

Mutta minkäpä sille voi. Jos on kipee, on kipee. Onneksi sitä yleensä parantuu.

Koska sattuneista syistä tällä viikolla ei tullut kuvattua yhtikäs mitään, ajattelin laittaa teille tänne yhden mun lempiresepteistä, kanapestopastan, jota tehtiin viime viikonloppuna EPT (ennen pahuksen tautia). Ja sitä edellisenä. Koska se vaan on niin hyvää. Pestopastahan on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta ei välttämättä kamalan täyttävää (paitsi jos syö saavillisen). Siksi mä lisään siihen aina hiukan kanaa. Kanan voi siis tietysti jättää tästä pois.

Kanapestopasta

Ainekset:

1 ruukku basilikaa

1 valkosipulinkynsi

1 dl pinjansiemeniä

1 dl hyvää oliiviöljyä

1 dl raastettua parmesaania

suolaa ja pippuria

300 g maustamatonta kanaa (fileenä tai valmiina paloina)

tagliatellejä tai spaghettia

Jos haluat pestosta oikein notkeaa ja sileää, tee tahna tehosekoittimessa. Itse tykkään, että koostumus on vähän kökköröinen, jossa on hiukan sattumia, joten teen tämän käsipelillä morttelissa.

Jos teet peston tehosekoittimessa, heitä vain kaikki ainekset sekoittimeen ja voilá, pesto on valmis. Halutessaan pinjansiemeniä voi hiukan paahtaa kuumalla paistinpannulla (huom, ilman öljyä tai rasvaa) ennen niiden heittämistä sekoittimeen mutta ei ol pakko (jos on nälkäkiukku ja pakko saada ruokaa nopeasti tai muuten).

Jos teet peston morttelissa, aloita murskaamalla basilikanlehdet ja pinjansiemenet keskenään. Jos ne eivät mahdu mortteliin kerralla, murskaa erissä. Kun lehdet ja siemenet ovat suht hienona mössönä, siirrä ne kulhoon. Lisää joukkoon puristettu valkosipulinkynsi, oliiviöljy ja parmesaaniraaste ja rouhi joukkoon kunnolla suolaa ja hieman pippuria. Sekoita hyvin.

Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Kun vesi kiehuu, heitä veteen sopiva määrä nauhapastaa (taglietellejä tai spaghettia) kiehumaan. Muista maustaa keitinvesi suolalla ja lorauksella öljyä.

Pastan kiehuessa paista kananpalat kypsiksi pannulla öljyssä ja voissa.

Kun pasta on al dente, kaada vesi pois kattilasta. Lisää pesto kattilaan pastan joukkoon ja sekoita varovasti nostelemalla. Lisää kananpalat. Lisää tarvittaessa hiukan vielä suolaa. Valmiin annoksen päälle voi lisätä vielä hiukan parmesaania ja pari basilikanlehteä.

Ruokajuomaksi sopii tietenkin hyvä italialainen punaviini. Mä tykkään varsinkin kaikesta missä lukee Valpolicella :). Sen kanssa ei voi koskaan mennä vikaan.

Mamma che buono! 🙂

Ai että on hyvvee, sano savolainen, kun kattilan tyhjäksi kaapi. Ja tämä maistuu myös pikkuneideille, jotka ei yleensä tykkää valkosipulista. Muikee on ilme.

Ei muuta kuin uutta viikkoa kohti köpötellen.

Chicken pesto pasta, a heaven on a plate.

K.K.