Syy blogin hiljaisuuteen on harvinaisen ärhäkkä kesäflunssa, joka kaatoi allekirjoittaneen pedin pohjalle viime sunnuntaina. Mutta kyllä täällä elossa ollaan, ainakin vielä :P! On vaan pirhanan ärsyttävä tauti, kesäflunssa. Ei meinaa millään mennä ohi. Silloin kun ei kolota joka paikkaan, vihloo. Muina aikoina sattuu. Särkylääkkeellä olo helpottuu muutamaksi tunniksi, mutta heti sen jälkeen kuume nousee jälleen, minkä tunnistaa hiljalleen jäykistyvästä selästä ja niskasta. En kyllä muista millon viimeksi olisi ollut kuumetta näin monta päivää peräkkäin. Möö.

Vaakatasossa torkkumisen ohessa olen taas löytänyt Netflixin ja taidan perua pyhät puheeni, ettei siellä muka ole MITÄÄN. Siellähän on vaikka mitä, kun vaan alkaa etsimään esim. jonkun kivan näyttelijän nimellä. Löysin iki-ihanalta Julie Delpyltä jopa kaksi leffaa, joita en ollut ennen nähnyt: Kaksi päivää Pariisissa ja sen jatko-osa Kaksi päivää New Yorkissa. Pääosan näyttelemisen lisäksi Julie on myös ohjannut itse molemmat elokuvat ja jälkimmäisen myös käsikirjoittanut. Elokuvissa esiintyvät myös näyttelijän omat vanhemmat (tosin jatko-osassa vain isä). 

Jo vuonna 2007 ilmestyneessä Kaksi päivää Pariisissa -leffassa Julien vastanäyttelijänä on omalla hermostuttavalla tavallaan hauska Adam Goldberg ja 2012 julkaistussa jatko-osassa mahtava Chris Rock. Molemmat miehet ovat vakuuttavia rooleissaan suu auki tuijottavina amerikkalaisina poikaystävinä Julien esittämän neuroottisen Marionin välillä raivotessa ja riehuessa, välillä itkeä tihuuttaessa joko yksin tai perheensä (useimmiten siskonsa) aikaan saamassa tunnekuohussa.

Molemmat olivat ihania woodyallenmaisia leffoja ei-mistään ja silti kaikesta. Parisuhteista, edellisistä suhteista ja niiden mukana tulevasta painolastista ja kummittelevasta menneisyydestä. Arjesta ja puolison kummallisesta perheestä. Kulttuurien törmäyksestä ja ennen kaikkea ranskalaisuudesta ja sen estottomuudesta, joka saa välillä nauramaan ja välillä tuntemaan myötähäpeää.

Katsokaa, naurakaa ja nauttikaa! Minä juon nyt kupin teetä, vedän peiton korviin ja yritän psyykata ja kannustaa solujani paranemaan (koska hommia olis).

Got a fever that refuses to go away.

K.K.

Kuvat: Finnkino.fi