Vihdoinkin hellettä! Ja viikonloppu tulossa (*hykertelyä*)…tämä plikka ainakin painelee tukka putkella rantsuun heti kun lauantaiaamu valkenee. Rannoilla on varmaan viikonloppuna hyvin tilaa, kun kaikki rymyää Ruisrockissa :P. 

Meidän tatarit muistuttaa jo viidakkoa mutta ei haittaa. Mä tykkään, kun nyt ei näy ihan suoraan kadulle, niin voi rauhassa löhöillä terdellä. On muuten kovia leviämään noi tatarit. Harva se päivä saa nyppiä pois pieniä alkuja jostain päin pihaa. Mutta onneksi ne huomaa helposti, niin eivät vallan valloita meitin backyardia. Ja naapurin.

Mun keskivaikea räikeiden kenkien fetissi sai alkunsa viime syksynä korallinvärisistä Puman lenkkareista ja pitää edelleen otteessaan, hence kirkuvan oranssit sandaalit. Samoin jo obsessiota lähentelevä hullaantuminen erisävyisiin punaisiin kynsilakkoihin. Meidän neitiä taas kiinnostelee kynsitarrat, äitinkin kynsi piti saada stailata :). Koska sandaalit näytti kivalta myös mustana, ostin molemmat (koska nää on taas niitä päätöksiä, joihin ei vaan joskus pysty). Ja molemmilla läpsytelin loman läpi, vaikka välillä meinasi varpaat jäätyä. Sitä vaaraa ei onneksi enää ole.

Nautitaan helteistä, kuka tietää millon ne loppuu!

Viikonloppuja, murulaiset!

There’s a jungle in my backyard but that’s okay. We all should bloom where we are planted.

K.K.