Lomaaaaa! Voi pojat, että tätä on odotettu! Kokonaista viisi päivää suloista joutilaisuutta, kuumia kahvikuppeja, kirjoja, lämpimiä vilttejä ja luvattoman monia suklaalevyjä…en kestä. Sanoi hän ja poksahti onnesta :).

Mua syksyn tulo aina snadisti ahdistaa kesän jälkeen, eikä tämä syksy ole ollut poikkeus. Jo monen viikon ajan on tuntunut, etten saa oikein mistään kiinni. Päivät viuhuvat ohi, samoin viikot. Jotain olevinaan tehdä tuherran koko ajan, mutta tuntuu ettei mistään jää jälkeä. Kaikista vähiten muistiin ;). Mutta ajatus kuitenkin lentää jossain paljon korkeammalla, ja se on pääasia. Suunnitelmia pitää olla, haahuillessakin. Kyllä tässä kaikessa vielä jossain kohtaa on jotain järkeä, sen olen jo luvannut itselleni.

Sillä välin levitellään lattialle taljoja ja sytytellään kynttilöitä. Vaihdetaan kaikki kevyt paksumpaan: ohuet kesävaatteet villaan, kevyet proseccot täyteläisiin punaviineihin ja kepeät kynsilakat tummempiin burgundeihin (Mavalan tummanpunaisen lakan nimi on muuten Bourdeaux, lol).

Käperrytään kainaloihin ja sohvannurkkiin, nyt on se aika vuodesta. Ehkä jopa paras.

It may well be that I’ve grown to love the fall.

K.K.