Turuilla ja toreilla

Niin monena aamuna kesäloman jälkeen oli pyhä tarkoitus kurvata torin kautta ja nauttia ensin rauhassa aamukahveet, sitten napata mukaan hiukan marjoja eväiksi ja vasta sen jälkeen sukeltaa töiden pariin. Kuitenkin kun ihminen on yhtä aamu-uninen kuin meikäläinen, herääminen ennen puolta seitsemää tuntui aina sulalta mahdottomuudelta, varsinkin kun muu perhe veteli vielä täysillä sikeitä. Niin, kaikki tämä siis ennen tätä viikkoa. Nythän vekkari soittaa jo kello kuudelta. Arki on taas alkanut rytinällä…

Viime viikolla olin kuitenkin keskustassa jo kello hyvissä ajoin ennen kampaajalle menoa, joten oli ihana istahtaa hiukan alas, juoda kahvia ja katsella Turun aamupöhinää torikahvilasta käsin. Ja tuntea kerrankin itsensä siksi ”aikaiseksi linnuksi”, aika verratonta. Ettei vallan tavatonta. Hihitellä kahvihetkellään relailevien torimyyjien jutuille ja katsella muiden kiirehtimistä töihin. Haukotella ja venytellä ja nautiskella tunteesta, ettei itsellä ollut vielä kiire minnekään. Ollapa aina sellainen aamu. 

Café Einossa riittää valinnanvaraa niin paljon, että aamu-unista jo hiukan pyörryttää. Ihania täytettyjä leipiä ja virallisestikin Suomen parhaan leipomon MBackeryn leivoksia.

Tällä kertaa tyydyin vain (valtavaan) sämpylään ja kahviin. Ja hyvää oli. Ensi kerralla sitten se santsikuppi ja makeaa mahan täydeltä. Sillä kääntäjä käy sokerilla, tämähän on jo empiirisesti todistettu fakta.

Siitä tuli hyvä päivä. Otetaan repertuaariin.

For once I was the early bird. Here are some pictures to prove it.

K.K.