Kirjailija Lisa See tunnetaan erityisesti Lumikukka ja Salainen viuhka-teoksestaan. Olen kävellyt kyseisen kirjan ohi kirjastossa lukuisia kertoja, mutta en ole vielä kertaakaan tarttunut siihen. Niin käy usein erilaisten kirjojen kohdalla: ne ilmestyvät elämääni, jäävät mieleni taustalle, sormeilen niitä silloin tällöin ja lähestyn niitä kauempaa toisinaan edes tajuamatta sitä itse. Maailmankaikkeus heitti Paulo Coelhon Alkemistia tielleni […]

Viime viikot olen viettänyt enemmän aikaa yksin kuin vuosiin. Olen polttanut laventelikynttilöitä, kärrännyt kirjastosta kilokaupalla uutta luettavaa ja viimeistellyt omia tekstejäni. Pian ne ovat valmiita lähetettäväksi eteenpäin. En tiedä, ylittääkö mikään niistä vieläkään julkaisukynnystä – tänä vuonna on valmistunut kaksi, ja luulen että saan valmiiksi vielä kolmannen – mutta ilahdun huomatessani, että joka vuosi tapahtuu […]

Sain hiljattain luettua Hämeen-Anttilalta kaksi kirjaa, joiden pariin palaan silloin kun haluan istua aamuisin pöytäni ääressä teetä juoden ja maailmaa pohtien. Ensimmäinen, Kolmastoista lapsi, lähtee lainaan ihmiselle, jonka kanssa kävin vaeltamassa Kolin maastossa ja joka on keskustellut kanssani ihmissuhteista, polyamoriasta, rakkaudesta, tarvitsevuudesta ja omasta olemuksestaan – Metsä. Toinen, Toisen taivaan alla, on kirja josta havaitsin […]

Viime päivinä olen tuntenut suurta surua ja petetyksi tulemisen tunnetta. Minulle on valehdeltu päin naamaa ja sen jälkeen kadottu savuna tuuleen. Lapsellinen, vastuuta kantamaton käytös turhauttaa ja ärsyttää – mutta herättää myös arvottomuuden tunteita. Enkö ansaitse rehellisyyttä? Enkö ansaitse sitä, että toinen minua satuttaessaan kantaa oman vastuunsa? Ennen kaikkea kipua aiheuttaa se, että valehtelija on […]

Muutaman viime vuoden aikana olen saanut tyrmistyä siitä, kuinka julmia ja pahoja ihmiset voivat toisilleen olla, jos sillä saavuttaa omaa etua ja hyötyä. Toisaalta se on haavoittanut syvästi, toisaalta osoittanut, kuinka arvokkaita ovat ne jäljelle jääneet ihmissuhteet, joissa iloitaan toisen onnistumisista, pyydetään ja saadaan anteeksi, ja otetaan vastuu omista teoista sekä niiden seurauksista. Tunnen omista […]

Minulle Laura Gustafsson on kirjailija, jonka teokset antavat peilin käteen. Heijastelen hänen teksteissään omia vastareaktioitani ja sokeita kohtiani. Kun luin Huorasadun, pidin sitä rujona ja groteskina. Olen aina rakastanut kauniita, siroja, pehmeitä ja eteerisiä asioita. Monelle se tulee yllätyksenä, sillä minua pidetään rohkeana, suorana, päämäärätietoisena ja vahvana. Olen monesti miettinyt, onko sisäinen maailmani se, mitä […]

Luulen, että alitajuisesti odotin aina pelastajaa. Ehkä odotan vieläkin. Ei sitä toki minusta ulospäin näy. Olen aina ollut tarkka omista rahoistani. En ole koskaan ollut miehen elätettävänä (lukuunottamatta kolmen kuukauden ajanjaksoa, jolta maksoin kaiken takaisin heti kun sain rahaa). Olen ollut aina suhteissani se, joka tienaa paremmin – joillekin miehille tämä on ollut iso asia. […]

Siitä on hetki aikaa, kun olen ajatellut niitä yhteensä neljää kuukautta, jotka vietin Japanissa. Sensein Salkku ei ollut parhaita lukemiani kirjoja, parhaista lukemistani rakkaustarinoista puhumattakaan, mutta se vei minut välittömästi Tokion kaduille ja muistoihin, joita säilytän Nagoyan ajastani. Japanin omaleimainen kulttuuri oli läsnä kirjan jokaisella sivulla: baarit ja niiden ruoka-annokset, katujen himmeä loiste ja sateen […]

Tuntuu, että mikään kategoria ei kuvaa minua ihmisenä. En ole perinteinen nainen. Rakastan vapaasti ja avoimesti, päädyn yleensä johtotehtäviin, olen rationaalinen enkä tunne tarvetta hankkia omia lapsia – hoivaviettini kohdistuu ensisijaisesti ystäviin ja heidän jälkikasvuunsa, eläimiin ja luontoon. En ole uranainen. Tunnen liian syvästi, olen liian herkkä, itken paljon ja pohdiskelen elämää. Uskon ensisijaisesti yhteistyöhön, […]

Tuskin tulee eteeni päivää, jolloin en voi suositella Virpi Hämeen-Anttilaa ihmisille, joiden uskon hänen kirjoistaan pitävän. Ne, jotka rakastavat elämää, taidetta ja ihmisiä, löytävät varmasti hänen kirjoistaan itselleen jotain arvokasta. Suurin osa tuntee Hämeen-Anttilan hänen esikoisteoksestaan Suden Vuosi. Teille, jotka katsoitte elokuvan ja piditte sitä imelänä, vähän vaisusti ja mitäänsanomattomasti toteutettuna, esitän pyynnön: lukekaa kirja. […]