Olen kohdannut viimeisen parin kuukauden aikana syvää surua, sellaista minkä luulin jättäneeni taakseni jo monta vuotta sitten. Olen aina käsitellyt tunteitani jonkin verran tekemällä käsitöitä, mutta vasta hiljattain törmäsin termiin ”suruneule” neulovien ystävieni suusta. Ilmeisesti monet muutkin kokevat että käsillä tekeminen on tapa tehdä surusta näkyvää, ja siten helpommin käsiteltävää. Ensimmäinen suruneuleeni oli neuloa ystäväni […]

Luonto ei ole asia, jossa käydään ja poistutaan. Se on kaikkialla, se on ympärillämme, se on läsnä joka hetki. Me olemme osa sitä, ja jos se kärsii, mekin kärsimme. Näitä asioita pohdin tänään hölkätessäni tunnin kylmässä kaatosateessa, ja sitä seuranneessa kuumassa suihkussa. Katselin kuinka sade piiskasi syksyn viimeiset lehdet maahan ja pohjusti talven tuloa. Pimeydestä […]

Kirjailija Lisa See tunnetaan erityisesti Lumikukka ja Salainen viuhka-teoksestaan. Olen kävellyt kyseisen kirjan ohi kirjastossa lukuisia kertoja, mutta en ole vielä kertaakaan tarttunut siihen. Niin käy usein erilaisten kirjojen kohdalla: ne ilmestyvät elämääni, jäävät mieleni taustalle, sormeilen niitä silloin tällöin ja lähestyn niitä kauempaa toisinaan edes tajuamatta sitä itse. Maailmankaikkeus heitti Paulo Coelhon Alkemistia tielleni […]

Viime viikot olen viettänyt enemmän aikaa yksin kuin vuosiin. Olen polttanut laventelikynttilöitä, kärrännyt kirjastosta kilokaupalla uutta luettavaa ja viimeistellyt omia tekstejäni. Pian ne ovat valmiita lähetettäväksi eteenpäin. En tiedä, ylittääkö mikään niistä vieläkään julkaisukynnystä – tänä vuonna on valmistunut kaksi, ja luulen että saan valmiiksi vielä kolmannen – mutta ilahdun huomatessani, että joka vuosi tapahtuu […]

Sain hiljattain luettua Hämeen-Anttilalta kaksi kirjaa, joiden pariin palaan silloin kun haluan istua aamuisin pöytäni ääressä teetä juoden ja maailmaa pohtien. Ensimmäinen, Kolmastoista lapsi, lähtee lainaan ihmiselle, jonka kanssa kävin vaeltamassa Kolin maastossa ja joka on keskustellut kanssani ihmissuhteista, polyamoriasta, rakkaudesta, tarvitsevuudesta ja omasta olemuksestaan – Metsä. Toinen, Toisen taivaan alla, on kirja josta havaitsin […]

Viime päivinä olen tuntenut suurta surua ja petetyksi tulemisen tunnetta. Minulle on valehdeltu päin naamaa ja sen jälkeen kadottu savuna tuuleen. Lapsellinen, vastuuta kantamaton käytös turhauttaa ja ärsyttää – mutta herättää myös arvottomuuden tunteita. Enkö ansaitse rehellisyyttä? Enkö ansaitse sitä, että toinen minua satuttaessaan kantaa oman vastuunsa? Ennen kaikkea kipua aiheuttaa se, että valehtelija on […]

Muutaman viime vuoden aikana olen saanut tyrmistyä siitä, kuinka julmia ja pahoja ihmiset voivat toisilleen olla, jos sillä saavuttaa omaa etua ja hyötyä. Toisaalta se on haavoittanut syvästi, toisaalta osoittanut, kuinka arvokkaita ovat ne jäljelle jääneet ihmissuhteet, joissa iloitaan toisen onnistumisista, pyydetään ja saadaan anteeksi, ja otetaan vastuu omista teoista sekä niiden seurauksista. Tunnen omista […]

Minulle Laura Gustafsson on kirjailija, jonka teokset antavat peilin käteen. Heijastelen hänen teksteissään omia vastareaktioitani ja sokeita kohtiani. Kun luin Huorasadun, pidin sitä rujona ja groteskina. Olen aina rakastanut kauniita, siroja, pehmeitä ja eteerisiä asioita. Monelle se tulee yllätyksenä, sillä minua pidetään rohkeana, suorana, päämäärätietoisena ja vahvana. Olen monesti miettinyt, onko sisäinen maailmani se, mitä […]

Luulen, että alitajuisesti odotin aina pelastajaa. Ehkä odotan vieläkin. Ei sitä toki minusta ulospäin näy. Olen aina ollut tarkka omista rahoistani. En ole koskaan ollut miehen elätettävänä (lukuunottamatta kolmen kuukauden ajanjaksoa, jolta maksoin kaiken takaisin heti kun sain rahaa). Olen ollut aina suhteissani se, joka tienaa paremmin – joillekin miehille tämä on ollut iso asia. […]

Siitä on hetki aikaa, kun olen ajatellut niitä yhteensä neljää kuukautta, jotka vietin Japanissa. Sensein Salkku ei ollut parhaita lukemiani kirjoja, parhaista lukemistani rakkaustarinoista puhumattakaan, mutta se vei minut välittömästi Tokion kaduille ja muistoihin, joita säilytän Nagoyan ajastani. Japanin omaleimainen kulttuuri oli läsnä kirjan jokaisella sivulla: baarit ja niiden ruoka-annokset, katujen himmeä loiste ja sateen […]