Uudistavien tuulien maaliskuu

Helmikuu meni ohitse niin että hujahti. Vuoden kuukausista lyhyinhän se on, mutta silti tuntuu, että en ehtinyt oikein tehdä muuta kuin ahdistua, ajatella, käydä töissä ja selviytyä arjesta. Lisääntyvä valo toi energiaa, mutta muilta osin tuntui että mieleni yritti ottaa takapakkia kaikkeen siihen, mitä olin tammikuussa rakentanut. Oli käytettävä paljon energiaa siihen, etten valahtanut takaisin vanhoihin malleihin.

Helmikuun aikana
– Osallistuin Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlaan
– Sain valaistumisia siitä, että yritän pelastaa muita ihmisiä saavuttaakseni elämässä tunteen siitä, että toisen ihmisen voi pelastaa
– Ylläolevaan liittyen tajusin, että ehkä odotan itsekin alitajuisesti vielä pelastajaa
– Kirjoitin kymmenen sivua romaanitekstiä
– Pyysin erästä minua satuttanutta ihmistä antamaan minulle tilaa ja aikaa parantumiseen

Kuva vuosijuhlan vaatteista. Laittaisin kuvan itse vuosijuhlasta, mutta suurimmassa osassa kuvista minulla oli jostain syystä tyytymätön ilme – en tiedä miksi! Olin hieman väsynyt ja hermostunut, se on totta, mutta minulla oli silti hyvä olo juhlasta ja siellä olemisesta. Muunmuassa Instagramista löytyy vähän edustavampaa materiaalia, samoin Twitteristä. Muiden kuvien mielentilan tavoitan paremmin, oli mietteliäs olo. Sisäänpäinkääntynyt, mutta hyvällä tavalla.

Mitä on siis luvassa maaliskuulle? Ainakin lopetan tilapäistyöt kokonaan. Eteeni aukeava polku alkaa pikkuhiljaa näyttää sellaiselta, että uskallan nojautua vakaammin unelmieni varaan, enkä tarvitse enää niin jämerää varasuunnitelmaa. Voi olla, että tuuli vielä kääntyy, mutta uskon että saan kyllä aina töitä uudestaan, jos niitä tarvitsen. Toistaiseksi aion kuitenkin yrittää lentää. Aloitan myös kirjoittamisprosessin täysipäiväisesti. Sitä odotan tietenkin enemmän, kuin mitään muuta.

Luin Laura Gustafssonin Pohjan ja Anomalian uudelleen. Ne olivat edelleen yhtä vaikuttavia kuin ensimmäisellä kerralla, mutta yritän tietoisesti hakea inspiraatiota myös muualta. En usko että on hyväksi nojautua liikaa yhteen lähteeseen, varsinkaan jos oma tähtäin on hieman muualla. Masentavaa luettavaa molemmat olivat yhä.

(Pohjasta kirjoitin ajatuksia tänne.)

Erityisen paljon minua ilahdutti huomata Lilyn blogipohjan päivitys! Olen pitkään mutissut siitä niin tässä blogissa kuin itseksenikin, ja miettinyt että miten palvelu voi olla näin aataminaikainen. Nyt tuntuu siltä kuin teknologia olisi harpannut kertarysäyksellä kymmenen vuotta eteenpäin, kiitoksia siis siitä blogisivustolle! Uskon, että tällä tavalla sisältö tulee olemaan entistä laadukkaampaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *