Tosielämän raikastuspäivä
Torstaina luin ihanan, aina niin terveellisen (ja ehkä kateuttakin herättävän – hyi pois se minusta..) Virpin Kiitos Hyvää -blogin juttua raikastusviikosta. Se tuntui olevan juuri sitä, mitä tässä nyt tarvitaan, vähän skarppausta hieman lipsuviin elämäntapoihin. Ajattelin, että seuraavana päivänä tuumasta toimeen, kuinka vaikeata se nyt voi olla?! Kahvista en tosin voi luopua, ainakaan kokonaan, joku roti sentään.
Päivä 1
07.30 Nousen ylös sängystä ja totean, voi hemmetti sentään nyt tulee kiire, olisi pitänyt nousta jo aikoja sitten. Otan kuitenkin ison lasin vettä ja puristan joukkoon puolikkaan sitruunan mehut, kuten jutussa ohjeistetaan. Muuta en ehdi siinä hötäkässä syödä, lapset autoon, suunta kohti päiväkotia ja töitä.
09.00 Pääsen töihin hiestä märkänä, nälkä kurnii mahassa kun en ehtinyt muuta kuin vettä juoda ja kahvihammastakin kolottaa. Käväisen kahviossa hakemassa mukillisen kahvia ja pari palaa ruisleipää kasvisten kera. Ajattelen, että tänään ei sitten muita leipäjuttuja.
12.00 Lounas. Työpaikan ruokalassa lappaan lautaselle ison kasan salaattia ja pari pinaattilättyä. Taputtelen itseäni olalle, en ottanut leipää palan painikkeeksi ja terveelliseltä näyttää. Lamppu syttyy päässä…lättyjä. No ei voi mitään, enää ei kehtaa vaihtaa eikä nälkä lue lakia. Ei kai pieni määrä vehnäjauhoja tätä kuuria kokonaan kaada ja pinaatti on huipputerveellistä.
15.30 Olemme siirtyneet työporukalla palaveeraamaan toisaalle. Pikkuhiljaa alkaa nälkä jälleen kourimaan suolistossa, enkä ole varautunut minkäänlaisella välipalalla. Keitellään kahvit ja kollega on leiponut marjapiirakkaa. Se näyttää niin houkuttelevan hyvältä ja vähän nälkäkin jo on… Jos vain pienen palasen ottaisin? Ihanat puna- ja mustaviinimarjat poksahtelevat suussa kirpeästi ja sekoittuvat makean muropohjan kanssa tehden täydellisen kombinaation suussani – otan toisen palasen.
17.30 Palaverit on pidetty ja pomo poksauttaa kuoharipullon auki: ”Kai me nyt kilistellään meidän hyvälle tiimille?” No toki kilistellään, kai sitä nyt täytyy edes lasillinen ottaa, näön vuoksi. ”Oi ja jotain palanpainiketta tekisi mieli”: huutaa masu. Tilataan pizzat ja avataan lisää viiniä.
21.00 Kotona. En varmasti syö tänään enää mitään. Maha on ilmapallo ja on vähän tukala olo. Kuurin mukaisesti pitäisi ulkoilla, venytellä ja mennä ajoissa nukkumaan. Avaan töllön, otan Ipadin toiseen käteen ja haen kaapista karkkipussin. Valvon liian myöhään ja totean, että huomisen aamun sitruunatkin on loppu.
Tätä juttua kirjoittaessa istun ulkona, kone sylissä, haaveilen kahvista ja jääkapissa olevista sammakkoleivoksia. Ehkä ensi viikolla uusiksi…
-M
PS. Kuvat on tarkoituksella jätetty pois, tähän ei kaivata lisää todistusaineistoa, eivätkä ne olisi kovin kauniita…