Lauantaina vietin vapaata rakkaiden tyttöystävieni parissa. Olemme tunteneet toisemme reilusti yli kymmenen vuotta ja elämämme ovat hitsautuneet yhteen erottamattomasti. Välillä näemme useammin ja välillä harvemmin mutta aina kun kokoonnumme, on helppo olla yhdessä onnellisia. Näiden ihmisten kanssa jaan unelmani, salaisuuteni, haaveeni ja suruni, toivottavasti vielä yli seuraavat kymmenen vuotta. 

Järjestämme jokainen vuorollaan yhteisen vapaapäivän, jolloin teemme yhdessä jotain uutta. Tällä kertaa Laura vei meidät issikkavaellukselle Espooseen. Nämä ihanat pikkuhepat veivät sydämeni. Jopa tällainen aloittelija pääsi heti kiinni vauhdin huumaan, kun ravasimme ja laukkasimme metsän siimeksessä. 

Laura on porukan aito heppahullu. Tässä hän on varmasti lempipuuhassaan hevosten hoidossa. Muut painelivat jo tässä vaiheessa ulos auringonpaisteeseen maisemia katselemaan.

Heppa vielä laitumelle ja sitten oltiin valmiita siirtymään seuraaviin puuhiin. Talli Fageräng löytyy Espoon perukoilta. Tämä kokemus täytyy ottaa pian uusiksi! 

Paikan oma lemmikki: vietanamilainen roikkomahasika. Kaveri temmelsi menemään hevosten jaloissa ihan kotoisasti. Komeista torahampaista huolimatta kyseessä oli ihan kesy possu.

Eväät syötiin tunnin jälkeen auton perässä istuskellessa. Tämän jälkeen seureemme siirtyi valmistautumaan päivän seuraavaa osiota varten. Ei hauskaa päivää voi lopettaa ilman kunnon illallista ja muutamaa drinksua, eihän?

Vähän punaa huuliin ja tukka nutturalle ja eikun menoksi. Ja ilta jatkui aina yön pikkutunneille saakka. Kiitos tytöt, vieläkin vähän väsyttää mutta oli se sen arvoista.

-M