Kissain karkkipäivä ja muuta lemmikkien ruokintapohdintaa

Joku ehkä vielä muistaa, kun pohdin täällä kissanruokinnan eettisyyttä. Muutoksena tuohon kirjoitukseen olen sittemmin joutunut ulottamaan saman pohdinnan koskemaan myös koiran ruokintaa.

Lähtökohta on edelleen siis se, että lemmikkieläimeni ovat lihansyöjiä ja sellaisina tulevat pysymään. Kasvisruokavaliota en siis ole edes harkinnut, sillä koen että sillä ei voi huolehtia niiden riittävän monipuolisesta ja tasapainoisesta ravinnonsaannista.

Koiran kanssa olen päättänyt jatkaa barffilinjalla ja samalla olen lisännyt raa’an ruuan määrää kissojenkin ruokavaliossa tuntuvasti. Ensimmäisenä prioriteettina pyrin pitämään sen, että ruoka olisi mahdollisimman suurilta osin kotimaista. Toisaalta, koiran ollessa taannoin kuukauden lohi-bataatti-dieetillä, oli kotimaisuusasteesta huolehtiminen melko haastavaa, eli toisinsanoen mahdotonta. 

Kaupasta saatava lohi kun on pääosin pyydetty muualta kuin Suomen vesistöistä ja bataatti… ei ainakaan Suomesta. Suurin omantunnon pistos koski kuitenkin sitä, että koiran makupaloiksi (ei pelkkää hemmottelua, vaan myös koulutusta varten) sopi tuossa kohtaa ainoastaan kuivattu tonnikala. Kalalaji jota ei todellakaan löydy WWF:n vihreältä listalta.

Nyt kun koira voi syödä lohen ja bataatin lisäksi vähän muutakin, on asiaan helpompi taas kiinnittää huomiota. Se lohi ja bataatti lienee hyvä kuitenkin pitää osana koiran ruokavaliota jatkossakin, että se pysyy tarpeeksi monipuolisena. Lyhyesti sanottuna kyseessä kun on koira joka ei voi syödä aivan mitä tahansa, niin kaikki ruoka-aineet joita se vaan pystyy syömään, pidetään ilolla osana sen ruokavaliota.

Risuparralla ruoka mielessä (koira on juuri pesty ja hieman ylipitkässä karvassa kuvanottohetkellä, siitä johtuu tuo alkoholisoituneen Ewokin habitus).

Kissat syövät samoja lihoja kuin koirakin. Broilerinsiipiä, broileria, kalkkunaa sekä kalaa silloin tällöin. Lisäksi ne saavat aijoittain myös nautaa ja todella harvinaisena herkkuna sikaa. Näiden ohella ne syövät myös teollisia märkäruokia. Kuivanappulaa ne taas saavat hyvin vähän ylipäätään. Tiedän, kalskahtaa kaikkea muuta kuin eettiseltä, mutta raakojen lihojen kotimaisuusasteen pyrin kissojenkin kohdalla pitämään mahdollisimman korkealla. Jos ei muuta, niin ainakin haluan uskotella itselleni että kotimaisen lihan kohdalla tuotantoeläinten oloihin on mahdollista vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä, ulkomaisten tuotantoeläinten elinolojen ollessa täysin minun oman vaikutusvaltani ulkopuolella. Mahdollisuuksien mukaan haluaisin kokeilla kissoille muitakin lihoja esim. kotimaista hevosta, joka on mielestäni lihoista eettisintä, kotimaista riistaa ja lammasta. Näiden saatavuus vaan on nautaa, sikaa ja broileria hankalampaa, joten niiden hankkiminen kissojen lautaselle vaatii tutkimista ja kartoitusta.

Koiran ruokavalio vaatii tässä kohtaa sumplimista ihan terveydellisistä syistä ja se laitetaankin sen takia ensin kuntoon. Kunhan koiran osalta asia on hallinnassa, niin pyrin siirtymään kissojenkin osalta yhä enenevimmissä määrin barffipainotteiseen ruokavalioon. En vaan halua tehdä mitään hätiköiden, vaan kerätä ajan kanssa tietoa ja saada jokaiselle vastuullani olevalle eläinlajille sellainen ruokavalio joka ylläpitää ja edistää niiden hyvinvointia.

Näissä asioissa pyrin pitämään mielessä sen, että eläimet jotka loppupeleissä ovat ensisijaisesti minun vastuullani ovat omat lemmikkieläimeni. Eli ensisijaisesti on minun vastuullani taata niille oikea, sopiva ja tasapainoinen ruokavalio. Sen jälkeen voin alkaa miettiä lemmikkieni lautasille päätyvän ruuan alkuperää ja niiden ruuan sisältämien eläinten oloja. En halua lähtökohtaisesti eriarvoistaa eläimiä niiden edustaman lajin tai ”statuksen” perusteella, mutta tässä kohtaa se valinta on tehtävä ja laitettava omien lemmikkieläinten hyvinvointi ykkössijalle. Koska olen ne tietoisesti ja konkreettisesti vastuulleni ottanut,  minun tulee – ja haluan – tehdä niin.

Tulipas tässä nyt aika paljon vanhan toistoa. Nämä asiat vaan pyörivät edelleen mun mielessäni ja yritän löytää niihin sellaista ratkaisua, että kaikilla omien vaikutusmahdollisuuksieni piirissä olevilla elollisilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Kattaen omat lemmikkieläimeni ja tuotantoeläimet joiden lihaa ne syövät.

Se varsinainen asia miksi tätä postausta lähdin kirjoittamaan, tulee tässä:

Allekirjoittanut kun tuolla samaisessa kissan ruokinnan eettisyyttä pohtivassa kirjoituksessaan peräänkuulutti kotimaisia kuivattuja lemmikkieläinten lihaherkkuja, joita ei ollut löytänyt kuin satunnaisten eläinkauppojen irtomyynnistä. Noh, nytpä löytyikin sitten ihan ehta valmispussi 100% kotimaista kissanherkkua, nimittäin:

100% suomalainen herkkupala kissalle! Tämä nimenomainen pussi on sikaa, mutta elättelen toiveita että näitä löytyisi muissakin mauissa. :) Löytyi Hong Kong -tavaratalon hyllystä… hinnasta ei hajuakaan koska oli pakko ottaa ostoskoriin, maksoi mitä maksoi. :D

Asiantunteva kohderyhmäläinen suorittamassa hajutestiä Hubertin 100% suomalaiselle kissan herkkupalalle.

Yksi askel eteenpäin siis otettu. Pieni askel ihmis- ja eläinkunnalle, mutta suuri minulle. Askel kohti eettisempää ruokavaliota myös lemmikkieläinteni suhteen!

KUVAT: Ari K. ja allekirjoittanut