Loppuuko maatalous Suomesta kohta kokonaan?
Olen nyt pari päivää sulatellut tätä asiaa mielessäni ja yrittänyt päässäni muotoilla sen herättämiä ajatuksia loogiseksi tekstiksi. Olen kuitenkin edelleen niin raivoissani tästä asiasta, että hädin tuskin pystyn tällä hetkellä muodostamaan aiheeseen liittyviä kokonaisia lauseita.
Kyseessä on siis viimeisin uutinen Valion maidon tuottajahinnan viiden sentin laskusta (YLE, Iltalehti) ja siitä, mitä se tekee jo valmiiksi ahdingossa olevalle suomalaiselle maidontuotannolle. Koska aihe on tärkeä ja haluan siitä kirjoittaa, päätin tehdä sen tavoistani poiketen ranskalaisilla viivoilla.
Tässä siis joitain pointteja, jotka minua tässä asiassa närästää… ja minä en todellakaan ole ainoa jota närästää, sillä tuottajat ovat ilmaisseet laajasti ahdinkonsa tämän tuoreimman uutisen osalta (mm. Avoinmaaseutu -takahuone ja Elämää lypsykarjan kanssa).
- Ensinnäkin, miten asia esitetään kuluttajille: viisi senttiä litrahinnasta voi tavallisen maallikon korviin kuulostaa pieneltä summalta, mutta kun ottaa huomioon millaisen loven se tekee tuottajan kukkaroon kuukausi- tai vuositasolla, niin ei voida enää puhua pienistä summista. Kuinka moni olisi valmis muutaman viikon varoitusajalla pienentämään kuukausipalkkaansa yli tuhannella eurolla? Niinpä, sitä minäkin. Ja tässä kun huomioidaan se, että tuottajat ovat jo valmiiksi taloudellisesti ahtaalla, niin tulevaisuus näyttää erittäin lohduttomalta.
- Toisekseen: tämä maatalouden ahdinko ei koske ainoastaan maitotilallisia, vaan pitkin mennyttäkin vuotta on saanut lukea milloin minkäkin maataloustuotteen tuottajahinnan surkeasta jamasta. Olen kirjoittanut aiheesta blogiini aikaisemminkin, mm. täällä ja täällä. Mitä maidontuottajiin tulee, niin heidän kohdallaan tuottajahintoja laskettiin viime vuonna jo 15 % ja nyt sitten vielä arviolta 10 % siihen päälle. Eli verrattain lyhyen ajan sisällä maidontuottajan palkasta nipistetään kaikenkaikkiaan neljännesosa pois. Kysyn uudelleen: kuinka moni suostuisi omassa ammatissaan neljänneksen palkanalennukseen noin vain? Entäs te ns. matalapalkka-aloilla työskentelvät, kuinka hyvin tulisitte toimeen 25 % nykyistä pienemmällä palkalla? Niinpä, sitä minäkin
- Sen lisäksi, että Valio laskee tuottajille maitolitrasta maksamaansa hintaa, on EU sanonut leikkaavansa maataloustukia Suomen osalta vuonna 2015. Kyse ei siis ole ainoastaan yksittäisestä ”pienestä” hinnanlaskusta, vaan jo pidempään jatkuneesta suomalaisen maatalouden järjestelmällisestä alasajosta. Pienviljely ei Suomessa ole enää aikoihin lyönyt leiville, välikädet vievät leijonanosan elintarvikkeen kuluttajahinnasta ja alkutuottajan pitäisi elää käytännössä pelkällä pyhällä hengellä ja huolehtia siinä samalla perheestään ja eläimistään. Myös muut meijerit ovat joutuneet laskemaan tuottajille maksamiaan litrahintoja, joten asia ei kosketa ainoastaan Valion piirissä toimivia tuottajia.
- Viimeisin merkittävä käänne oli, kun maassamme monopoliasemasta nauttivat K- ja S-kauppaketjut ilmoittivat lähtevänsä hintakilpasille ja alentavansa tuntuvasti useiden myymiensä tuotteiden hintaa. Loogisesti ajateltuna tuotteiden kuluttajahinnan laskemisesta koituvan tappion luulisi lankeavan ensisijaisesti kauppojen maksettavaksi, mutta nämäpä ovatkin ovelina kettuina kääntäneet paineen alkutuottajiin, joiden jo valmiiksi laihasta lompakosta verotetaan kuluttajahintojen laskusta aiheutuva tappio. Eihän se niin voi mennä!
- Suurin kritiikkini kohde on kuitenkin Euroopan unioni, jonka harjottamaa maatalouspolitiikkaa en vain pysty ymmärtämään, saatika hyväksymään. Kuuntelee sitten tuottajien tai eläinsuojelujärjestöjen puheita, niin jokaisessa puheessa toistuu lähes järjestäen sama fraasi ”…kun Suomi liittyi EU:hun”. EU:n ajama politiikka on yleisestiottaenkin markkinavetoista, eikä maatalouspolitiikka tee siinä poikkeusta. EU ohjaa tuillaan Suomen maataloutta ja tukee tehomuotoista tuotantoa tekemällä pienviljelystä käytännössä taloudellisesti kannattamatonta ja sitä kautta mahdotonta. Asiantuntijat ovatkin heille tehdyssä kyselytutkimuksessa toivoneet, että EU:n merkitys Suomen maataloudelle vähenisi tulevaisuudessa.
- Mikäli EU:n maatalouspolitiikkaa olisi sovellettu sellaisenaan Suomeen, olisi suomalainen maatalous kohdannut loppunsa jo vuonna 1995, heti EU:hun liittymisen jälkeen. Kun kuluttajahinnat ja sitä kautta tuotteiden tuottajahinnat laskivat jäsenyyden myötä, oli tukien määrää kasvatettava, jotta elinkeino säilyisi edes joksenkin kannattavana. Koska EU:n maatalouspolitiikkaa koskevat päätökset tehdään Brysselissä ja kattamaan koko EU-aluetta, se ei pysty huomioimaan Suomen maataloudellisia erityistarpeita. Tätä on pyritty kompensoimaan kansallisilla tuilla, mutta siitä huolimatta viesti on lohduton. Päivi Rautiaisen opinnäytetyötä siteeraten: ”Mikäli EU päättäisi lopettaa maataloustuet, maanviljely loppuisi Suomessa kokonaan.” Pelonsekaisin tuntein on todettava, että tämä hetki taitaa olla aika lähellä.
Ennen EU:hun liittymistä Suomen tilakanta oli pientilapainotteista ja tukia maksettiin ensisijaisesti pientiloille. EU:n maatalouspolitiikan päätehtävä taas oli ns. rakennerationalisointi, jonka perusteella se maksoi investointitukia, jotka tähtäsivät yrityskoon kasvattamiseen ja tuotantokustannusten laskemiseen. Eli suomeksi sanottuna EU:n tavoite oli siirtyä pientilamuotoisesta tuotannosta tehotuotantoon, jolloin tuotteita voitiin alkaa myydä halvemmalla kuluttajille.
Olin 10-vuotias kun Suomi liitty EU:hun ja muistan edelleenkin, kuinka ihmisiä kosiskeltiin äänestämään Suomen EU-jäsenyyden puolesta vetoamalla ruuan laskeviin hintoihin. Tottakai tämä oli lamasta toipuvalle suomalaiselle perusjantterille houkutteleva tarjous, mutta kuka olisikaan uskonut mihin jamaan se meidät ja maataloutemme vie? Halvalla lopputuotteella kun on aina kääntöpuolensa, ja tässä tapauksessa se on suomalaisen maatalouden ahdinko.
Ennen Euroopan unioniin liittymistä maassamme oli maataloustuotteiden ylituotantoa, mutta nyt 20-vuoden EU-jäsenyyden jälkeen maahamme joudutaan tuomaan sikaa ja nautaa ties mistä, kun kotimaiset tuottajat yksi toisensa jälkeen ovat joutuneet laittamaan lapun luukulle, itsensä, perheensä ja karjansa elättämisen tilallisena käytyä taloudellisesti mahdottomaksi. Ruispaloihinkaan ei riitä tarpeeksi kotimaista ruista, vaan joudutaan käyttämään tuontiviljaa. Mistä se teidän mielestänne kertoo?
- Suomalaisen maatalouden säilymisen kannalta olen huolissani vielä kahdesta asiasta, joista ei tämän asian yhteydessä ole ainakaan viimeaikoina hirveästi hälisty:
- TTIP, eli Euroopan unionin ja USA:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus. Mitä se tulisi tarkoittamaan suomalaiselle maataloudelle? Toisiko se Monsanton ja muut geenimanipuloituja patenttisiemeniä kylvävät suuryritykset meillekin? Jos toisi, niin mitä me mahtaisimme lainsäädäntö kilpenään ja vapaakauppasopimus takataskussaan markkinoillemme lontusteleville suuryrityksille?
- Euroopan unionin pyrkimykset liittovaltioistumiseen. Mitä se tulisi tarkoittamaan suomalaiselle maataloudelle? Tarkoittaisiko se suomalaisen maatalouden totaalista alasajoa ja tuotannon siirtymistä ”pidemmän satokauden jäsenmaihin”? Jos tarkottaisi, niin miten me pärjäisimme mahdollisissa kriisitilanteissa, ilman omavaraista ja paikallista ruuantuotantoa?
Lähteet:
Yle // Iltalehti // Päivi Rautiainen: EU:n vaikutus Suomen maatalouteen ja maatilojen sukupolvenvaihdoksiin // Talouselämä // Talouselämä // Suomen maatalouspolitiikka ja sen asema kansantaloudessa // Elintarvikeketjun asiantuntijoiden tulevaisuudenkuvia maatalouspoliittisesta toimintaympäristöstä – ympäristön muutosten ennakointi Delfoi-menetelmällä // Avoinmaaseutu – takahuone // Elämää lypsykarjan kanssa
EDIT: Muutamia asiavirheitä korjattu. Kiitos oikaisijoille.