Karjalainen uutisoi, että maatiaiskissapentuja syntyy aivan liian vähän niiden kysyntään nähden. Kirjoituksessa valitetaan siitä, kuinka yleistynyt maatiaiskollien varhainen kastrointi tarkoittaa sitä, ettei pentujakaan ole enää tarjolla entiseen malliin. Itse käsitin kirjoituksen ydinviestin niin, että siinä oltiin tyytymättömiä siihen, ettei maatiaiskissan pentua saakaan enää hankittua tuosta noin vain.

Valvomatta ja kontrolloimatta lisääntyvät, villiintyneet maatiaiskissayhdyskunnat ovat meidän maassamme kuitenkin todellinen ja jatkuva ongelma, jota kirjoituksessa ei otettu lainkaan huomioon. Tämä edelleen olemassaoleva kissanpidon kulttuuri on seurausta siitä, että kissoja (niin naaraita kuin kollejakin) on jätetty leikkaamatta ja päästetty ne ulkoilemaan – ja lisääntymään – täysin holtittomasti. Tämän johdosta muodostuu villiintyneitä maatiaiskissapopulaatioita, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Eläinsuojeluyhdistykset ovat vuosikausia kampanjoineet maatiaiskissojen kastroinnin ja steriloinnin puolesta, jotta ihmiset ymmärtäisivät kissan leikkauttamisen olevan monessa tapauksessa kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu. Nyt yhdellä ylimalkaisella ja pintapuolisella kirjoituksella pyritään vesittämään kaikki tämä maatiaiskissan aseman ja hyvinvoinnin parantamisen eteen tehty pitkäjänteinen työ. 

Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että maatiaiskissan pitäisi saada lisääntyä ilman ihmisen vaikutusta. Tätä perustellaan luonnonvalinnalla ja sillä, että maatiaisrodun elinvoimaisuus ja monimuotoisuus perustuu siihen, ettei ihmisellä ole osuutta asiaan. Mielestäni tämä argumentti ontuu, sillä on muitakin maatiaislajeja, joiden lisääntymistä ihminen valvoo. Tällaisia ovat esimerkiksi maatiaiskanarodut. Lisääntymisen valvominen ja kontrollointi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita jalostusta, eikä sen maatiaiskissan kohdalla tulisi sellaista ollakaan. Maatiaiskissan ei mielestäni tulisi menettää esimerkiksi ulkonäöllistä monimuotoisuuttaan, vaikka sen lisääntymistä pitäisikin eläinsuojelullisista syistä ohjailla nykyistä enemmän.

Käytännössä tämä ohjailu tarkoittaa

• Terveen ja mahdollisimman erisukuisen kumppanin valitsemista kissalle
• Astutuksen ja tiineysajan valvomista ja hoitoa (esim. ruokinta)
• Synnytyksen valvomista ja tarpeen vaatiessa siinä avustamista
• Emon ja pentueen hoitoa (rokotukset, madotukset yms.) ja ruokintaa niiden hyvinvointia ja pentujen kehitystä tukevalla tavalla
• Hyvien kotien etsimistä aikaisintaan 12 viikon iässä luovutettaville pennuille.
• Lisäksi pentujen ja emon tulee saada elää hyvissä olosuhteissa niin, että niiden vointia voidaan seurata ja että ne tottuvat käsittelyyn ja ihmisen läsnäoloon.

Tämän lisäksi olisi mielestäni toivottavaa, että lisääntyvät kissat tutkittaisiin ennen astutusta ainakin FIV:n, FELv:n ja ihosienen osalta.

Siinä olen kirjoituksen kanssa samoilla linjoilla, että sekarotuisten kissapentueiden lisääntynyt teetättäminen on huolestuttavaa ja uhkaa hyvinhoidettujen maatiaispentujen jo valmiiksi heikkoa asemaa. Olen kirjoitellut aiheesta aikaisemmin oman postauksensa, joten en käsittele sitä tässä nyt tämän enempää.

Mielestäni maatiaisten lisääntymisestä voi ja tuleekin puhua, olenhan itsekin kirjoittanut aiheesta tänne blogiin. Karjalaisessa julkaistu kirjoitus ei kuitenkaan palvele kissan hyvinvointiin tähtäävää tarkoitusta, sillä se antaa sellaisen kuvan, että kissojen pennuttaminen on lasten leikkiä. Sitä se ei mahdolliset synnytyskomplikaatiot ja tiineen emon sekä pikkupentujen erikoistarpeet huomioiden kuitenkaan ole, joten siihen ei myöskään tulisi ryhtyä ellei ole aivan varma siitä mitä on tekemässä.

Koska vallitseva käsitys maatiaiskissan pennuttamisesta tuntuu edelleen olevan se, että holtittomasti sikiävien kissojen pentuja voidaan hakea navetan perältä tuosta noin vain, tulisi Karjalaisen kirjoituksen kaltaisten taustoittamattomien kirjoitusten julkaisemista välttää. Sillä sen sijaan että ne saisivat ihmiset ajattelemaan maatiaiskissan asiallista pennuttamista, ne ruokkivat vastuuntunnottomien ”pennuttajien” touhuja, ja antavat oikeutuksen heidän toiminnalleen. Lisäksi ne kannustavat ihmisiä pennuttamaan maatiaisiaan hetken mielijohteesta, ilman tarvittavaa tietoa ja taitoa. Siksi tuollaisilla kirjoituksilla mennäänkin ojasta allikkoon, kun ilmeisen hyvä tarkoitus kääntyy kirjoituksen tyylin takia itseään vastaan.

Kaipaisinkin asiasta hieman perusteellisempaa julkista keskustelua, jossa pelkkien pintaraapaisujen sijaan pureuduttaisiin kunnolla siihen, MITEN kissojen asiallinen pennutus tapahtuu. Valvomattomasti ja valvotusti lisääntyvien kissojen välille tulisi myös tehdä selkeä ero, maatiaiskissoilla kun ei ole olemassa etujärjestöä, joka säätelisi sen lisääntymistä. Tällöin kaikki kysenalaiseen toimintaan kannustavat ja kissan hyvinvoinnista piittaamattomat julkiset lausunnot saattavatkin heijastua suoraan ihmisten tapaan kohdella kissojaan. Siksi meillä maatiaiskissojen ystävillä onkin entistä suurempi vastuu siitä, ettei tähän maahan syntyisi yhtään ylimääräistä, ei-toivottua ja huonosti hoidettua kissapentuetta.

Karjalaisen kirjoitus viestii sanomaa, jonka mukaan maatiaiskissapentujen tuottaminen mihin tahansa olosuhteisiin on hyväksyttävää sillä verukkeella, että ”kun mä haluuuuuun!” Ihmisen haluamisen ei kuitenkaan koskaan tulisi mennä eläimen hyvinvoinnin edelle.

Minua ei haittaisi tippaakaan, vaikka maatiaiskissankin kohdalla joutuisi hieman jonottamaan sitä omaa pentuaan, eikä sitä saisikaan mukaansa heti kun keksii sellaista alkaa haluamaan. Maatiaiskissojen pitoa on pitkään vaivannut ikävä kertakäyttökulttuurin ilmapiiri ja osittain siitä johtuva arvostuksen puute. Kun kissoja saa hakea ilmaiseksi sen minkä kerkiää, voidaan aina hankkia uusi sen ”kadonneen” tilalle. Tällöin ei välttämättä jakseta panostaa kissan hyvinvointiin ja turvallisuuteen, sillä ”ainahan niitä saa uusia”. Se, että sitä omaa pentua joutuisikin odottamaan ja näkemään vaivaa sen hankinnan eteen, voisikin saada ihmiset harkitsemaan kissan hankintaa nykyistä paremmin ja lisätä omistajan mielenkiintoa kissansa hyvinvointia kohtaan.

KUVA: ARI K.