Söpöyden hinta

Kaunis utopia?

 

Ihminen on kautta aikojen pyrkinyt muokkaamaan ympäristöään ja kaikkea siihen kuuluvaa. Aurinkokuningas Ludvig XIV:n 1600-luvulla rakennuttaman mahtipontisen Versaillesin linnan puutarhassa ajatus ihmisen ylivoimaisuudesta ilmeni luonnottoman muotoisiksi leikattujen pensaiden muodossa. Ajateltiin että ihminen pystyy hallitsemaan luontoa ja muokkaamaan sen mieleisekseen. Luomakunnan kruunu.

Nykypäivänä tämä kristillinen ajatus ihmisestä luomakunnan kruununa ja luonnon sekä ympäristön hallitsijana elää edelleen, mutta tavat ja käytänteet joilla sitä tuodaan ilmi, ovat muuttuneet. 2010-luvun ihminen nimittäin pönkittää illuusiotaan maailman valtiudesta jalostamalla eläimiä, aikaansaaden niille koko ajan vain eriskummallisimpia ja oudompia piirteitä. Jossain vaiheessa nämä piirteet yleistyvätkin niin, että niitä aletaan pitää rotumääritelmään kuuluvina ja tavoiteltavina rotutyypillisinä ominaisuuksina.

Vuonna 2008 brittiläinen televisiokanava BBC lähetti dokumentin Pedigree Dogs Exposed, jossa pureuduttiin syvälle brittiläisen rotukoirakasvatuksen mätiin epäkohtiin. YLE näytti tämän samaisen dokkarin myös Suomessa, nimellä Sairaaksi jalostettu. Kyseinen dokkari herätti kiivasta keskustelua niin Briteissä kuin täällä Suomessakin ja vuonna 2012 BBC lähetti dokkarin jatko-osan Pedigree Dogs Exposed: three years on (suom. Sairaaksijalostettu paras ystävä?), joka nähtiin hiljattain myös meikäläisessä televisiossa. "Jatko-osassa" palataan takaisin alkuperäisen dokumentin herättämien kysymysten äärelle ja tarkastellaan sitä, onko paljon julkisuutta saaneella koirajalostusmaailman epäkohtiin tarttuneella ohjelmalla ollut todellisuudessa mitään vaikutusta niihin tahoihin, jotka viimekädessä vastaavat Britannian koirankasvatuslinjauksia koskevista päätöksistä.

Lopputulos oli järkyttävä. Britannian Kennelklubi on ollut hyvin haluton tekemään koiren rotumääritelmiin ja sääntöihinsä sellaisia muutoksia, jotka saattaisivat herättää kasvattajissa närää. Kuten dokumentissa todettiinkin; niin kauan kuin sama instanssi yrittää ajaa sekä koirien että kasvattajien etua, ristiriitatilanteissa koira on aina se joka häviää. 

Englanninbulldoggi: tutkimattomuus ei tee koirasta tervettä

Jo pelkästään vakavista hengitysvaikeuksista kärsivän englanninbulldogin rotumääritelmän muuttaminen pitkäkuonoisempia yksilöitä suosivaan suuntaan sai dokumentin mukaan Birtannian paikalliset bulldoggi-ihmiset takajaloilleen. Surullisinta tässä ehkä lieneekin se, että äärimmilleen jalostettu lyhyt kuono ei suinkaan ole tämän rodun ainoa vakava terveydellinen ongelma. Muutoksia vastustavat henkilöt puhuvat rakkaudestaan rotuun ja alkuperäisen bulldogin vaalimisen tärkeydestä. Tosin jos vertaa nykybulldoggia 1700-luvun esi-isäänsä, voi ainoastaan todeta että se alkuperäinen englanninbulldoggi on menetetty jo aikoja sitten. Rotu on käytännössä jokaista yksilöään myöten niin sairas, että joitain sairauksia ja niiden aiheuttamia oireita on alettu pitää rotutyypillisinä ominaisuuksina. On se niiiiiin söpö kun se kuorsaa!

Kyllä, dokumentti on brittiläinen mutta on myös koirarotuja ja asioita jotka koskettavat aivan yhtälailla suomalaista rotukoirakasvatusta. Englanninbulldogit ovat täällä Suomessa aivan yhtä sairaita kuin brittiläiset toverinsakin. Vuosina 2000-2010 syntyneistä englanninbulldogeista on lonkkakuvattu vaivaiset 4%. Tutkituista koirista terveet lonkat on todettu ainoastaan yhdellä koiralla (lähde: olennaisestisairaampi.com). Silti lukuisat englanninbuldoggikasvattajat mainostavat kasvattavansa terveitä koiria terveistä vanhemmista. Ikävä tosiseikka vain on se, että pelkkä tutkimatta jättäminen ei tee koirasta tervettä.

Suomalaiset englanninbulldoggi-ihmiset eivät ole myöskään halunneet lähteä rotunsa kanssa PEVISA:n, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman piiriin. PEVISA:n piirissä oleville roduille määritellään rotukohtaiset ehdot esimerkiksi tietyt terveystutkimukset hyväksyttyine tuloksineen, jotka jalostuseläinten tulee täyttää. PEVISA:n päämääränä on ennenkaikkea terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisy. 

Samoja brittidokumentissa esitettyjä argumentteja todetusti luustoterveitä ja pidempikuonoisia bulldoggeja vastaan on kuultu ihan kotimaisilta bulldoggi-ihmisiltäkin. Koiran herkästi tulehtuvien ihopoimujen vahtaaminen ja koiran takapuolen pyyhkiminen tarpeiden teon jälkeen kun kuulemma kuuluvat rodun perushoitoon siinä missä pitkäturkkisen koiran harjaus ja pesukin.

Onhan se koira varmasti söpö kun se kuorsaa, mutta mikä on sen söpöyden hinta koiralle, joka sen joutuu maksamaan elämällä rujon ruumiinsa vankina koko elämänsä? Ihminen on jälleen käyttänyt viatonta luontokappaletta oman näennäisen kaikkivoipaisuutensa ilmentämiseen. Ja joku vielä kehtaakin kutsua tätä "rakkaudeksi rotuun".

Cavalier: kun aivot eivät mahdu kalloon

Cavalierkingcharlesinspanielia on kuvailtu ihanteelliseksi seurakoiraksi. Ystävällinen, miellyttämisenhaluinen ja näppärän kokoinen, ilman seurakoiralle epätoivottuja riista-, saalis- ja vahtiviettejä. Sopii koko perheen koiraksi ja on loistava koirakaveri ihmisille vauvasta vaariin. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Niinpä niin.

Sopusuhtaisen ja terhakan ulkokuoren alla kun piilee vakavia sairauksia, joista yleisimmät lienevät chiarin kaltainen malformaatio (CM) ja syringomyelia. CM johtuu siitä, että cavalierin aivot eivät kunnolla mahdu kallon sisälle, jolloin pikkuaivot valuvat selkäydinkanavaan. On esitetty että lähes kaikilla cavaliereilla olisi jonkinasteinen chiari, mutta kaikki eivät sitä oireile. Syringomyelia taas aiheuttaa selkäydinkanavaan onteloita, jotka haittaavat selkäydinnesteen kiertoa ja painavat hermoja aiheuttaen pahimmillaan vakavia hermovaurioita. Sanomattakin lienee selvää, että oireillessaan molemmat sairaudet ovat hyvin kivuliaita ja elämänlaatua selkeästi heikentäviä. BBC:n dokumentin mukaan jopa 70% cavaliereista sairastaisi syringomyeliaa ja myös terveet vanhemmat voivat periyttää sitä jälkikasvulleen.

Brittidokumentissa myös kerrottiin syringosairaaksi diagnosoidun uroksen saaneen 43 pentuetta, joista 26 sen jälkeen kun sen sairastama syringo oli tiedossa. Käsittämätöntä! Suomalainen cavalierväki tuntuu onneksi havahtuneen rotunsa tilanteeseen hienosti ja siitä puhutaan avoimesti. Toivonkin cavalierille rotuna parempaa tulevaisuutta ja uskon että se on mahdollista saavuttaa, kunhan sopivat keinot siihen löydetään ja toimeen tartutaan välittömästi.

Ei, englanninbulldoggi ja cavalier eivät ole ainoita sairaita koirarotuja. Jokaisella koirarodulla on omat perinnölliset sairautensa, aivan kuten ihmisilläkin. Oman subjektiivisen - joskin vahvaan objektiiviseen tietoon pohjautuvan - näkemykseni mukaan englanninbulldoggi ja cavalier ovat kuitenkin kokonaistilanteeltaan koirarotujen sairaimmasta päästä. Molempia rotuja käsiteltiin myös Sairaaksijalostettu paras ystävä? -dokumentissa, joten siksi päätin itsekin ottaa ne esimerkeiksi.

Mikä sokeuttaa ihmiset oman lemmikkinsä ahdingolle?

Yksi brittidokumenttia ja kotimaista jalostuskeskustelua yhdistävistä seikoista on tiettyjen rotujen lohduttoman terveystilanteen kieltäminen rotujen piirissä. Mikäli joku kehtaa avata suunsa ja kritisoida oman rotunsa terveydentilaa, on lynkatuksi tulemisen todennäköisyys suuri. Myös ulkopuoliset kritisoijat pyritään vaimentamaan toteamalla "sä vaan vihaat tätä rotua ja yrität mustamaalata sitä." Jokainen lemmikkieläinyksilö on omistajalleen maailman tärkein ja on varmasti vaikea kuulla negatiivisia asioita sen edustamasta rodusta. 

Vaikka kritiikkiä ei olisi tarkoitettukaan henkiökohtaisesti juuri omaa lemmikkiä kohtaan, tulee siitä helposti henkilökohtaista sen vahvan tunteen takia, joka itsellä kyseiseen eläimeen on. Ihmisen psyyke on myös tietyllä tapaa armollinen ja pyrkiikin selittämään kaiken parhain päin. "Ne ei vaan tykkää susta. Ei kukaan ole täydellinen. Eikö sairaita muka saa rakastaa? Pitääkö koiran olla perfecto että sillä olisi oikeus olla rakastettu? Minun Nekkuni on ainakin minulle rakas juuri sellaisena kuin se on. Tää on sen rotunen että sen KUULUU kuorsata." Kolmen kissan omistajana, yhden koiran ja yhden hevosen hoitotätinä ymmärrän nämä ajatukset erittäin hyvin. Jos joku sanoisi kissaani rumaksi, kolahtaisi se minun tunteisiini samalla tavalla kuin joku olisi juuri päin naamaa sanonut minua itseäni rumaksi. Se on tunne kun puhuu.

Omaa lemmikkieläintä saa ja kuuluu rakastaa sellaisena kuin se on, ilman muuta. Voimakkaat tunteet on suuri osa ihmisen ja eläimen välistä suhdetta, eikä sitä käy kieltäminen. Tunteen hyvä pari onkin sitten se paljon puhuttu järki. Koska me olemme ihmisiä, on meidän tehtävämme asettaa tunne ja järki keskinäiseen sopusointuun päätöksiä tehdessämme, etenkin jos ne koskevat itsemme lisäksi toista osapuolta, ihmistä tai eläintä. Rakkaus on voimakas tunne ja melko usein sillä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Jos rakkaus jättää kaiken muun alleen, se voi rakkauden kohteen näkökulmasta kääntyä hyvin voimakkaasti itseään vastaan. Ihmisen "rakkaudesta rotuun" meillä on edelleen olemassa nämä vääjäämätöntä umpikujaa kohti kulkevat koirarodut. Sen takia maailmaan syntyy kokoajan lisää syntymästään asti sairaita eläimiä, rakastettaviksi ja hoivattaviksi. Silti toivon, että tulevaisuudessa se sama rakkaus rotua kohtaan tulisi olemaan voima, joka auttaa nämä koirat pois ahdingostaan.

Tunne on vahvasti mukana myös siinä, kun teemme lemmikin hankintaa koskevia päätöksiä ja valintoja. On sanottu, että meitä ohjaa vaisto. Haluamme hankkia ihmisvauvan näköisiä lyttynaamaisia ja sairaita koiria täyttämään luontaisen hoivaamisen tarpeemme. Järjen ja tunteen täydellisen tasapainon saavuttamista odotellessa voimmekin pohtia, ovatko ihmisen "mutku mä haluun!" -tunne ja hoivaamistarpeen tyydyttäminen tärkeämpiä, kuin jokaisen elollisen oikeus hyvään elämään.

Ei ole olemassa vapautta ilman vastuuta tai oikeutta ilman velvollisuutta. Tämä koskee ennenkaikkea ihmistä, luomakunnan kruunu tai ei.

Kommentit

Vieras
Vierailemassa

Hei kaunisutopia, hyvä kirjoitus.

Rakastan cavalierita rotuna ihan valtavasti, vaikka lähipiirissäni ei moista otusta olekaan. Mutta se on ehdottomasti yksi lempiroduistani, ja kun olin omaa koiraa aikoinaan hankkimassa, päädyin kaikista syringomyelioista huolimatta juuri tähän rotuun sen valloittavan luonteen ja aivan ihanan ulkonäkön vuoksi. Koirahaaveista luovuin kuitenkin lopulta, kun pahimman kuumeen laannuttua sain onneksi järkeiltyä itselleni, että haluan ensin elää omaa elämää ja kietää maailmaa, ennen kuin alan muista huolehtimaan. Mutta todella lähellä hankinta jo oli, olinpa kasvattajiinkin ottanut jo yhteyttä.

Varmasti olisin ollut koiranin kanssa onnellinen, joskin opiskelija-arkeni olisi ollut kovin erilainen, joten olen onnellinen, että tulin järkiini. Myös rodun suhteen. Kunhan asetun aloilleni aion vielä oman koiruuden hankkia, mutta se tuskin tulee olemaan cavalier.

On tosiaan järkyttävää, kuinka vastuuttomasti rotuja on jalostettu. Mutta cava-foorumeita lukiessani tosiaan itsekin huomasin, että koiraihmiset ainakin täällä Suomessa näyttävät olevan ainakin nykyään vastuuntuntoista porukkaa. Harmi vain, että niin valtava osa tiettyjen rotujen edustajista on jo sairaita, niin tilannetta alkaa olla vaikea korjata enää. En sano, että se olisi mahdotonta, mutta vaikelta tilanne näyttää joidenkin rotujen suhteen.

Vieras
Vierailemassa

Ja tosiaan brittien jalostuskulttuuri vaikuttaa kieltämättä sairaalta. Kuitenkin nämä rotuasiatkin ovat kansainvälinen asia, kun koiria risteytetään ja kilpailuja järjestetään yli rajojen, joten jokaisen maan pitäisi tuntea vastuunsa.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos kommentistasi. :) Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mun kritiikkini ei siis kohdistu todellakaan henk. koht. mihinkään tai keneenkään. Koiran rotu tai sairaudet eivät myöskään vähennä sen arvoa yksilönä. Tietenkään.  En myöskään inhoa yhtäkään eläintä yksilönä, päinvastoin. Toivonkin että mun teksteistäni välittyy ennenkaikkea rakkaus eläimiä kohtaan.

Olen seurannut myös kissapuolella jalostuksen muotivirtauksia ja siellä on niin ikään tiettyä ylityypittymistä joissain roduissa jo selkeästi havaittavissa. Mitä tulee tyypin muokkaamiseen ja kissojen ulkonäköihanteen muuttamiseen, niin ollaan vakavien asioiden äärellä. Silti tuntuu että vaikka esimerkiksi koko Suomen kasvattajat olis asettunu yhdeksi rintamaksi jotain tiettyä piirteen ylikorostamista vastaan, niin on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelis. Vastassa kun on monet ulkomaiset kasvattajat ja näyttelytuomarit. Eli kuten sanoitkin, niin kissa- kuin koirapiireissäkin pitäis saada kaikki ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, kansainvälisesti yli rajojen. Silloin saataisiin se todellinen muutos aikaiseksi. :)

Vieras
Vierailemassa

Jep, mulle ainaki pointtisi välittyi. :) Ei se sairaus minkään eläimen arvoa tai tärkeyttä tietenkään vähennä, tai että "sairaan rodun" edustajan omistaja tai kasvattaja olisi automaattisesti jotenkin paha tai huono. Ennen kaikkea ylemmällä ja kansainväliselläkin tasolla pitäisi näihin terveysongelmiin rankalla kädellä puuttua, niin kuin tässä olemmekin jo todenneet. Tuntuu vain niin pahalta ja väärältä, että "tahallaan" "tuotetaan" tänne maailmaan lisää sairaita olentoja, ja että ulkonäkö menee terveyden edelle, kun ihan yhtä hyvin sairauden riskit voitaisiin yrittää minimoidakin.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Aivan. Pitäisi ehdottomasti saada kansainvälinen lemmikkieläinten hyvinvoinnista vastaava taho, jolla on myös auktoriteettia ja arvovaltainen maine kasvattajien silmissä. Suomen lakihan kyllä kieltää kärsimystä tai terveydellistä haittaa aiheuttavan eläinjalostuksen.

"Eläinsuojelulaki
8 §
Eläinjalostus ja geenitekniikka

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys.

Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty."

(lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247)

 

Käytännössähän tämä ei kuitenkaan toteudu. Läpensä sairaiden rotujen ylläpidolla sitävastoin on ihan virallinen ja avoin hyväksyntä esimerkiksi monopoliasemasta Suomen koirankasvatustoiminnan etujärjestökentällä nauttivan Suomen Kennelliiton toimesta. Kissojen osalta ei taideta vielä olla ihan yhtä syvällä suossa. Toivonkin viimeiseen asti että kissaihmiset osaisivat ottaa oppia koiramaailmassa tehdyistä virheistä, eivätkä astuisi samoihin sudenkuoppiin mihin koiranjalostuksessa on jo kertaalleen astuttu. Tässä tosin on otettava huomioon se, että myös kissojen kohdalla kyseessä on huomattavasti pelkkää Suomea suuremmista ympyröistä. Toiminta, rotustandardit, näyttelyt, tuomarit ja kansallisten kissaliittojen kattojärjestö ovat kaikki kansainvälisiä.

Suomessa jäsenmäärältään ja kannatukseltaan suurinta suosiota nauttiva, eurooppalaisen FIFé:n (Fédération Internationale Féline) alainen Suomen Kissaliitto on onneksi kieltäytynyt hyväksymästä tiettyjä kissarotuja virallisiksi roduiksi listoilleen, terveydellisiin syihin vedoten. Täten yksittäisten ääripiirteiden korostamiseen perustuvat uudet rodut (esim. munchkin tai villikissahybridi savannah) eivät ainakaan Suomessa saa kovinkaan helposti liian suurta jalansijaa. Tästä Kissaliitolle hatunnosto. Kissaliiton virallisten ja hyväksyttyjen rotujen listoilta löytyy kuitenkin myös näitä tiettyjä vanhoja rotuja, joiden jalostamiseen ja ylityypittymiseen soisi kiinnitettävän nykyistä enemmän huomiota. Mutta koska nämä rotujen hyväksymiset ja standardien päivittämiset tapahtuu kansainvälisellä tasolla, on muutoksen takana oltava muitakin, kuin pelkkä pieni suomalainen kissa-aktiivien joukko.

En kuitenkaan halua heittää pyyhettä kehään ja ajatella etteikö minun, yksittäisen pienen ihmisen mielipiteellä olisi merkitystä. Sensijaan ajattelen että yksittäisen ihmisenkin mielipiteellä on väliä, sillä tarpeeksi monesta samaa mieltä olevasta yksittäisestä ihmisestä koostuu joukkovoimalla varustettu ryhmä. Ryhmä jota ei millään saada kokoon ilman yksittäisiä ihmisiä mielipiteineen.

***

Vähemmän puhuttu mutta mielestäni yhtä suuri epäkohta löytyy tuotantoeläinpuolelta. Belgiansininen.

Googlaamalla tosin löytyi hyvin paljon suomalaista vastustusta tätä nautarotua kohtaan. Muun muassa Suomen eläinlääkäriliitto on esittänyt kannanottonsa rodun tuonnin ja kotimaisen jalostuksen kieltämisen puolesta. HK Agri on ilmoittanut tukensa Suomen eläinlääkäriliitolle ja kieltäytynyt ottamasta belgiansinistä osaksi ketjuaan.

Suomeen ei olekaan tuotu ainuttakaan rodun edustajaa, mutta sitä on käytetty täälläkin risteytyksissä tuontisperman avulla. EU ei ole voinut kieltää belgiansinistä alueellaan, ilmeisesti jonkin jäsenvaltion paikallisen lainsäädännön takia. Belgiansininen on hyvin suosittu liharotu esim. Brasiliassa ja sen lihaa myydään myös Suomessa. Myyntipakkauksissa ei kuitenkaan mainita rotua nimeltä, mikä heikentää kuluttajan mahdollisuutta vaikuttaa asiaan kulutusvalinnoillaan.

Saa nähdä että mitä tulevaisuus tuo belgiansinisen osalta tullessaan. Toivon ettei se ainakaan tuo niitä tänne Suomeen vaikka kyllähän sitä nytkin jo täällä näkee, joskaan ei elävänä.

Vieras
Vierailemassa

Teki kyllä pahaa lukea jo tuo wikipedian artikkeli kyseisestä lehmästä... Onneksi Suomessa sentään sitä ei kasvateta.

Ja juu, toki kaikkien pitäisi kantaa oma vastuunsa asiassa kuin asiassa, mutta yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat kieltämättä rajalliset. :/ Eikä koko maailmaa voi toki pelastaa, mutta jokaisella teolla silti on merkitystä, alkaen siitä, mitä ostoskoriinsa laittaa, tai millaiselta kasvattajalta pentunsa hankkii. Pienistä puroista syntyy suuria virtoja jne. Eli sinne, mihin rahansa laittaa, vaikuttaa jo aika paljon siihen, kenen ja millaista  toimintaa tukee. Toki aina ei kaiken alkuperää voi tietää, eikä kaikilla toki ole tätä vaikutusmahdollisuutta niin paljon jo ihan taloudellisista syistä, kun se eettisempi vaihtoehto on usein kalliimpaa (ei tosin aina). Enkä nyt itsekään mikään malliesimerkki todellakaan, ostan vaatteeni pääasiassa ketjuliikkeistä (tosin koko vaateteollisuus on niin monimutkainen asia sinällään) ja lentelen ympäri maailmaa. Mutta oma hyvinvointikin on mielestäni tärkeää, ja matkustelu ja vaatteet ovat itselleni tärkeitä, ja antavat valtavasti energiaa. Meni nyt vähän sivuraiteille alkuperäisestä jutusta, mutta menkööt. :D

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Jep. Itsekin ostaisin enemmän luomua jos olis enemmän rahaa. Eli sinänsä en ole mikään täysin puhdas pulmunen itsekään, ihan jo noista mainitsemistasi taloudellisistakin syistä. Yritän kuitenkin olla musertumatta alati kasvavan maailmantuskan taakan alle. Ajattelenkin että teen sen minkä pystyn ja sen on riitettävä. Parempi kai se on tehdä edes jotain, kuin olla tekemättä yhtään mitään sen takia että luulee ettei omilla teoilla, toimilla ja valinnoilla ole mitään merkitystä jos ei pysty toteuttamaan "koko pakettia" kerralla.

Itselläni ei ole lähes koskaan varaa ostaa esim. luomumaitoa, mutta olen kuitenkin tarkka siitä että ostan pääosin kotimaisia maitotuotteita ulkomaisten sijaan. :) Jokainen tekee kulutusvalintansa omien resurssiensa ja periaatteidensa mukaan. Minulla on omat periaatteeni ja jollakulla toisella on omansa. Muille ihmisille en koe tarpeelliseksi saarnata heidän valinnoistaan, sillä kyseessä on nimenomaan heidän valintansa jotka he itse tekevät. Itse olen siis kasvissyöjä ja heinäkuussa tulee 10 vuotta yhteiseloa täyteen lihaa syövän miehen kanssa. Koskaan ei syömisestä ole puolin eikä toisin tehty mitään ongelmaa ja ihan hyvin tulen sen asian kanssa toimeen että tuo mies syö lihaa.

Oma hyvinvointi on todella tärkeää sillä vasta kun itse voi hyvin, riittää tarpeeksi energiaa muidenkin auttamiseen. Se ei ole minun mielestäni itsekkyyttä. Olin itse aikoinaan neljä vuotta vegaani, mutta jouduin siirtymään terveydellisistä syistä takaisin lakto-ovo-ruokavalioon. Silloin jouduin todellakin punnitsemaan asioita ja tekemään suuria valintoja aatteideni ja terveyteni välillä. Tulin siihen tulokseen että mun on huolehdittava myös itsestäni, jotta pystyn paremmin resurssein "parantamaan maailmaa". Elämässä kun välillä on tehtävä kompromisseja.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Tuosta belgiansinisestä piti tuoda erikseen esille vielä sellainen pointti, että puhdasrotuisissa belgiansinisissä tuota naudan kaksoislihaksisuuden aiheuttavan myosatiinin, eli lihasten kasvua rajoittavan hormonin mutaatiota pidetään yllä linjajalostuksella. Linjajalostushan on kärjistettynä kaunis nimi eräänlaiselle sukusiitokselle, jossa kasvatustyö pohjataan siihen että eläimet pyritään linjaamaan tiettyyn yksilöön niin, että se löytyy eläimen sukutaulusta useampaan kertaan (molempien vanhempien puolelta) esim. sukupolvissa 2+4 tai 3+4. Linjajalostuksella pyritään vahvistamaan ja vakiinnuttamaan rodussa tiettyjä edullisia piirteitä. Toistamalla sukutaulussa rodun huippuyksilöitä, niiden huippuominaisuudet halutaan siirtää tuleville sukupolville.

Linjaustahan ei kai varsinaisesti pidetä sukusiitoksena, kun se ilmenee "tarpeeksi kaukana" eläimen sukutaulussa. Itse suhtaudun samojen nimien kertaantumiseen eläimen sukutaulussa kuitenkin hyvin kriittisesti. Tässä vielä Hippoksen kirjoitus vuodelta 2005, koskien hevosten linjajalostusta. Se kun on kilpahevosjalostuksessa ollut pitkään melko yleinen käytäntö. Koska en pikaisella googlaamisella löytänyt asiasta tuoreempaakaan kirjoitusta, niin oletan että tässä tekstissä esitetyt faktat ovat edelleen relevantteja ja oikeellisia.

Linjajalostusta on käytetty/käytetään hevosten ja nautojen lisäksi ainakin koirajalostuksessa.

ps. Pienenä Off Topic -nippelitietona parin vuoden takainen listaus linjajalostetuista lämminveriravurioreista. Sieltä löytyy aika järkyttäviä prosentteja, tosin en tiedä että kuinka monen sukupolven perusteella ne on laskettu. Monet linjaavat hevoskasvattajat ovat linkin kirjoituksen mukaan vetäneet sukusiitosprosentin ylärajaksi 14%. Useista muista lähteistä taas löytyy tieto, että eläimen sukusiitosprosentin ei suositella ylittävän 6,25% , joka vastaa käytännössä serkusparitusta. Kennelliitto tarkentaa tämän koskevan viiden sukupolven perusteella laskettua prosenttia. Tuo 6,25% sukusiitosprosentin "sääntö" tulee esille myös hevosista, kuten gotlanninrusseista ja connemaroista puhuttaessa, enkä ymmärrä että miten amerikan lv on näihin lajitovereihinsa verrattuna niin poikkeava, että tuon yli kaksinkertaisen sukusiitosprosentin voisi sen kohdalla hyväksyä tai ymmärtää.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

... pitäisiköhän tästä aiheesta kirjoitella ihan oma postauksensa? :D

Fffs (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus. Itse ensimmäisen kerran tiedostin koirien jalostuksen ongelmat kymmenisen vuotta sitten yläasteen tet harjoittelussa eläinlääkäriasemalla. Toetoa karttui ja lemmikin söpö röhkintä ei suinkaan ole söpöä röhkintä, vaan ongelma hapensaannissa. Ennen tätä harjoittelua luulin haluavani ranskanbuldogin tai coccerspanielin, nyt ranskispentujen on todellakin hylätty vaihtoehto ja todennäköisin elukka minulle on sekarotuinen.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos kommentistasi. :) Sinulla on ollut varmaan kaikin puolin avartava ja mielenkiintoinen tet-jakso eläinlääkäriasemalla. Pelkkä kirjasta päntätty teoriatieto jää yleensä lukijalleen etäiseksi, tai ainakin lukijan on mahdollisuus etäännyttää itsensä siitä joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Siksipä kokemuksen kautta hankittu tieto onkin mielestäni hyödyllistä, sillä silloin ne asiat joita haluaisi paeta, joutuu kohtaamaan silmästä silmään. Kokemukseen perustuvan tiedon pohjalta on myös hyvä ottaa omat mielipiteensä uudelleen kriittiseen tarkasteluun ja pohtia että olisiko jotakin näkemystä ehkä koetun perusteella tarpeen muuttaa. 

Vaikka kärsivien eläinten näkeminen tet-jaksolla varmasti teki pahaa, niin uskon että siitä on koitunut myös jotain hyvää. Sinä nimittäin olet muodostanut mielipiteesi brakykefalisista roduista uudelleen, pohjautuen sellaiseen ensikäden kokemuspohjaiseen tietoon jonka oikeellisuutta kukaan ei voi kiistää. Sinä itse tiedät parhaiten mitä olet nähnyt.

Mielestäni mahdollisuus suorittaa tet-jakso eläinlääkäriasemalla on muutenkin nuorille loistava mahdollisuus kaikin puolin. Siellä ehkä eläinlääkärin ammatista unelmoivat nuoret pääsevät seuraamaan eläinlääkäriaseman todellista arkea ja näkemään ja kokemaan mielenkiintoisia asioita monipuolisesti.

***

Kaikilla koiraroduilla on perinnöllisiä sairauksia, sillä niitä ei oikeastaan voi täysin välttää. Mielestäni näistä perinnöllisistä sairauksista tulee ongelma siinä vaiheessa, kun ne yleistyvät rodussa niin että niitä voi alkaa kutsua rotutyypillisiksi sairauksiksi. Sairauden vakavuusasteen määrittelee mielestäni osaltaan myös se, miten vitsaukseksi muodostuneeseen perinnölliseen sairauteen rodun piirissä suhtaudutaan. Ääripäänä huonosta esimerkistä pitäisin juurikin näitä koirarotuja, joilla perinnöllisten sairauksien määrä ja esiintyvyys on sitä luokkaa että ne heikentävät kokonaisvaltaisesti koiran elämänlaatua ja ne koskevat käytännössä kaikkia rodun yksilöitä.

Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen ja toivottavasti löydät jatkossakin blogistani mielenkiintoista luettavaa. :)

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Asianmukaisessa eläinkasvatuksessa ja -jalostuksessa itsessään en näe mitään vikaa. Kasvatuksen ja jalostuksen tavoitteet ovat pääpiirteissään itsessään mielestäni hyviä. Eläinten jalostus tosin mahdollistaa myös liioittelut ja ylireagoinnit, jossa ihminen alkaa muokkaamaan jotain eläinlajia tai -rotua sellaiseen suuntaan että sen elämänlaatu kärsii.

Taisin lukea taannoin lehdestä erään koirakasvattajan haastattelun, jossa kasvattaja (en muista nimeään tai kasvattamaansa rotua) sanoi kasvattavansa osaksi sen takia, että koiria kasvattaessa voi käyttää omaa luovuuttaan ja nähdä kättensä jäljen. Kavahdin tätä ajatusta ja se sai minut epäluuloiseksi. Ei eläintä mielestäni tulisi muokata kuin veistosta, onhan se kuitenkin elävä ja tunteva olento. Jalostuksen ja kasvatuksen pitäisi mielestäni tapahtua eläimen - niin lajin, rodun kuin yksilönkin - ehdoilla. Mikäli kasvattajan ensisijainen motiivi kasvattaa on oman taiteellisen luovuuden täyttäminen, menkööt työväenopiston öljyvärimaalauskurssille tai hankkikoot lelukoiran.

Sekarotuisten ja rekisteröimättömien eläintenkin kanssa saa olla toki tarkkana. Näiden piirissä kun liikkuu taas toisenlaista eläimen hyvinvoinnista piittaamatonta porukkaa. Tarkoitan siis esimerkiksi pentutehtaita ja mm. kissojen vastuuttomaan pennuttamiseen liittyviä asioita, mutta se onkin sitten taas ihan eri tarina ja erillisen blogipostauksen paikka. :)

Silkkitassu

Tietenkin kun puhutaan näin laajasta ongelmasta, mukana on myös niitä kasvattajia, jotka eivät halua tähän muutosta. Uskoisin, että vaikuttamalla tuomareiden ja liiton rotumääritelmiin, saadaan myös yhteys kasvattajiin, kun menestystä näyttelyissä ei enää tulekaan.

Minulla ei ole kokemusta tai hirveästi tietoutta kissojen ja koirien jalostusbisneksestä, mutta sivusta seuranneena frettien jalostusta Suomessa, olen erittäin onnellinen, että Suomen frettikasvattajat ja SFL ry ovat kiinnostuneita lajin hyvinvoinnista ja käyvätkin vuosittain dialogia lajin suunnasta ja vuoden kasvatussuunnitelmista. Lisäksi kasvattajat ovat sitoutuneet siihen, ettei sellaisia yksilöitä, joilla ilmenee perinnöllisiä sairauksia tai jalostukseen kelpaamaton ominaisuus, käytetä jalostukseen, vaikka kyseisellä yksilöllä olisi muuten halutut ominaisuudet.

Tietysti, kun on kyse pienemmästä mittakaavasta, kuin koirien ja kissojen kohdalla, tämä on vielä mahdollista. Tottakai ulkomailta tulee pentuja Suomeen pimeästi ja on liittoon kuulumattomia kasvattajia, mutta onneksi tämä ei vielä ole ongelma ja toivottavasti siitä ei myöskään tule sellaista.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Upeeta, mahtavaa! Nimittäin saada näin monipuolisia näkemyksiä aiheesta. Hienoa että se on kirvoittanut näin paljon keskustelua ja ajatuksia! :) 

Vaikka oma tekstini käsittelikin koiraa, olen itse kiinnostunut myös (ja ehkä loppupeleissä eniten) kissamaailmasta ja siellä tapahtuvasta rotukissakasvatuksesta. Itsellänihän tosiaan on kolme ns. rodutonta kotikissaa, joten suuresta kissarakkaudestani ja kissanäyttelyharrastuksestani huolimatta seuraan rotukissatoimintaa sivullisen näkökulmasta. Sama aihealue kiinnostaa myös hevosten näkökulmasta, ovathan myös hevoset kuuluneet elämääni vuosikaudet. Koska yritän pohtia asioita mahdollisimman monipuolisesti ja etsiä pitävää faktatietoa omien mielipiteideni pohjaksi, tuli aihetta hieman sivuttua myös tuotantoeläinnäkökulmasta.

Freteistä minulla taas ei ole käytännön kokemusta ollenkaan, joten näkökulmasi on ehdottoman tervetullut. Mitä tulee jalostukseen ja kasvatustoimintaan, niin siihenhän pätevät jokseenkin samat lainalaisuudet, oli kasvatettava eläinlaji sitten mikä tahansa. :) On mukava myös kuulla, millaiset on kasvatuskäytännöt itselleni vieraampien lajien - kuten fretin - piirissä. Kertomasi mukaan kuulostaa todella hyvältä ja siltä että frettipiireissä halutaan mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäistä jalostustoiminnan tiedetyt sudenkuopat.

Olen äärettömän iloinen ja onnellinen niin sinun kuin kaikista muistakin tähän blogiin tulleista kommenteista. Bloggaaminenhan on parhaillaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja koen että olen näiden kommenttien myötä saanut kartutettua omaa tietouttani itselleni vieraammista asioista ja eläinlajeista.

Loistavaa! Toivottavasti löydät jatkossakin mielenkiintoista luettavaa blogistani.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

ps. Tähän pitää vielä oikaista, että huomasinpa kissoille lihoja ostaessani että ainakin joissain lihapaketeissa (ellei jopa kaikissa?) on merkintä lihan alkuperästä. :)

Kommentoi