Oi, pullaa!
Korvapuustit. Voi miten niitä kaipasinkaan! Omatekoinen pulla on ihan parasta. Monta päivää oli mielessä, että pitäisi leipoa. Oli valtava korvapuustien kaipuu.
Pullan teossa on jotakin ihmeellistä, koukuttavaa ja henkilökohtaista. En tiedä mikä se on, mutta korvapuustien teko on jotenkin rentouttavaa ja turvallista. Ja taikina on tietenkin ihan pakko tehdä käsin. Mikään ei ole niin ihanaa kuin upottaa sormensa pullataikinaan. Hassua.
En ole lähtenyt ohjeilla kikkailemaan, olen vuosia tehnyt samalla ohjeella. Löytyy Sunnuntai-jauhopaketin kyljestä ja tästä linkistä. Koska teen taikinan käsin, jauhojen määrän tuntee käsillä ja ne mittaankin usein ihan tuntumalla. Jauhoja kuluu usein vähän vähemmän kuin ohjeessa. Mielummin liian vähän jauhoja kuin liikaa. Ja ohjeesta poiketen käytän taikinaan aina aitoa voita. Ja paljon kanelia.
Korvapuusteissa ei kannata säästellä makuaineissa. Voita, sokeria ja kanelia kuluu. Mutta kun uuninluukusta alkaa tulvia tuoksuja, tietää että oikealla tiellä ollaan.



Eilen oli taas yksi niistä päivistä, kun ei tullut mitään kivaa ruokaa mieleen. Kello lähestyi ruoka-aikaa ja jotakin oli pöytään laitettava ennen kuin nälkä ottaisi vallan. Keräsin jääkaapista tavaraa pöydälle ja tämmöinen siitä sitten tuli. Chorizoon käärittyä kanan rintafilettä, paistettuja hunajakasviksia ja timjamivalkosipuliperunoita. Aika perus, mutta hyvää oli. Ja tuli muuten tosi nopeasti.