Tänään sytytin kynttilän, vauvoille ja unelmille
Tänään sytytin kynttilän. Sen takia, koska ystäväni sai pienen pojan. Hänen vauvakutsuillaan kaikille annettiin kynttilä, josta tuli otettiin aina edelliseltä. Sitten tuli puhallettiin sammuksiin ja sovittiin, että seuraavan kerran se sytytetään, kun lapsi on syntynyt. Tänään oli se päivä.
Tänään oli myös päivä, jolloin sain melkein kuulla saaneeni työpaikan unelmieni yrityksessä. Melkein sen takia, että puhe on nyt rahasta, jota haluaisin enemmän kuin he ovat valmiita tarjoamaan. Yrityksessä tulisin työskentelemään vähemmän vastuullisissa tehtävissä kuin nykyisessä – esimiestyöt jäisivät pois. Lisäksi työ olisi määräaikainen, nykyisen vakituisen työni sijaan. Eli järkevästi ajateltuna ei hirveän järkevää vaihtaa työpaikkaa, varsinkin kun olen ollut nykyisessä työssäni vasta vuoden.
Minulla on ristiriitainen olo. Toisaalta yritän olla ajattelematta järkevästi ja vain kuunnella sydäntäni. Toisaalta ajattelin tänään kesken kiireistä työpäivää, että voikun vastaus uudesta työpaikasta olisi ei. Silloin minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan voisin jäädä nykyiseen turvalliseen työpaikkaani ja valittaa muutoksen sijaan. Nyt minua odottaa mahdollisesti työpaikka, josta en olisi koskaan aikaisemmin edes osannut unelmoida.
Miten paljon turvallisuudella on väliä? Media-ala on murroksessa, joka puolelta kuulee tarinoita pätkätyöhelveteistä ja siitä, miten ihmisten unelmana olisi saada vakituinen työpaikka. Minulla puolestaan on ollut viimeiset kuusi vuotta vakituinen työpaikka, joka ei kuitenkaan ole tehnyt minua onnelliseksi. Pitääkö pysyä turvallisessa sopukassaan vain sen takia, että se olisi järkevää?
Lisää vettä myllyyn pistää se, että ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu, että voisin joku päivä olla äiti. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut olevani valmis äitiyteen ja ajatukseen siitä, että eläisin lapsiperheessä. Nyt tuo tunne on jollain mystisellä tavalla vallannut minut. Ehkä sen takia, että todella moni lähelläni on nyt raskaana, ja tosiaan yksi pienoinen poika on jo ystäväni perheeseen syntynyt. Miten lapsi muuttaa urasuunnitelmia, onko pysyttävä turvallisessa vain sen takia, että ”ehkä joku päivä tekee lapsia”? Jäisikö sitä sitten joka tapauksessa jossittelemaan, että ”olisi silloin pitänyt heittäytyä, kun tilanne tuli”.
Huoh. Paljon kysymyksiä. Sydän sanoo, anna mennä; järki sanoo, että älä nyt helvetissä.
Ennen tämän postauksen lähettämistä luin edelliset kirjoitukseni. Niistä löytyi vastaus: uskalla heittäytyä.
Väsyneenä kaikki tuntuu kurjalta, ja lepo on tärkeää – sen tietää pikkukisukin.