Syötäväksi kasvatetut

Huomasitteko, että eilen julkaistiin tämän vuoden Tieto-Finlandian voittaja? Palkinnon sai Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut – Näin ruokasi eli elämänsä.

syotavaksi_kasvatetut.jpg

Perusteluissa kerrottiin, että Lappalainen on pyrkinyt puolueettomaan ja tasapainoiseen raportointiin. Valinnan teki päätoimittaja Janne Virkkunen.

”Elina Lappalaisen perinpohjainen työ näyttää meille hyvällä suomenkielellä kirjoitettuna, millaisissa tuotanto-oloissa kanat, broilerit, siat ja lehmät elävät. Lappalainen kertoo myös, millaisia vaihtoehtoja tiloilla on tarjolla. Hän ei myöskään peittele epäkohtia, joita eläinten tuotantoon liittyy”, Virkkunen sanoi puheessaan.

Suomalainen syö keskimäärin 76 kg lihaa vuodessa. Myönnän, että omat ruokatottumukseni osuvat varmaan aika hyvin tuohon keskiarvoon. Olen sitä mieltä, että jokaisen meidän valinnoilla, tuo kilomäärä voi olla joko eettisestä näkökulmasta kesävästi kasvatettua tai sitten ei. Halvin broileri tai lihapulla on myös tuotettava halvimmalla mahdollisella tavalla ja tällöin myös eläinten elinoloihin ei ole varaa panostaa. 

Kerroin alkuviikolla poronlihan tilaamisesta Lapista. Poro on paitsi eettisesti kestävää, myös todella hyvän makuista. Ja kukaan ei voi lähteä väittelemään, että kyse on rahasta. Kyse on ennen kaikkea omista valinnoistamme. Vaihtoehtoja on olemassa kun asiaan hieman perehtyy. Pyrin tällä palstalla kertomaan teille mistä me ostamme lihamme. Jos se antaa edes yhdelle ihmiselle vinkkejä, olen tyytyväinen. En väitä, että tietäisin asiasta kaikkea, joten haluankin tietää lisää.

Minusta on hienoa, että tällaisillakin palkinnoilla uskalletaan nostaa asia puheeksi. Hieno veto!

Rakas joulupukki, Lappalaisen kirjan saa paketoida ja kirjoittaa pakettikorttiin Karoliina. Laitathan sen siihen Turun suunnalle tulevaan säkkiin.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Kirjat Vastuullisuus

Joulusuunnitelmia

Miten teillä vietetään joulua? Me ollaan joka toinen vuosi aatto miehen vanhemmilla ja joka toinen minun vanhemmilla, kuten tänäkin vuonna.

Tänä vuonna odotan joulua vielä ehkä hiukan enemmän, sillä mun äitisyloma alkaa joulusta.

kuva_2.jpg

Luomukinkku vuosimallia 2011 valmiina uuniin. Tänä vuonna olen tilannut villisian kinkun Lapin Kaamoslihalta.

Käytiin jokin aika sitten kälyn ja Mamman (äitini) kanssa läpi jouluruokia. Mammalta löytyi arkistoiden pohjalta aikaisempien vuosien listat. Näyttää siltä, että meidän perheen joulupöytään ei paljon muutoksia ole tullut sitten vuoden -93. 🙂 Ihanaa kun on perinteitä!

Myönnetään, olen mä muutaman uuden tulokkaan tässä viime vuosina saanut ujutettua joukkoon. Poron sisäfileestä tehty carpaccio sekä bataattilaatikko ovat nykyään MUST ja ovat tänäkin vuonna mun vastuulla. Bataatit tulevat jo tänään meidän luomupiiristä, joten teen massan pakkaseen jo viikonloppuna. Laitan ohjeen teille myös.

Toinen kälyni on innokas leipuri ja hän leipoo meille pullat ja saaristolaislimput. Mamma suunnittelee menevänsä Mummuni (92v.) luokse lanttu- ja perunalaatikko-oppiin. Ehkä menen kuokkimaan mukaan. Imelletty perunalaatikko on mulle suuri kysymysmerkki. Tai, tiedä häntä paljastetaanko meille edes salaisuuksia 🙂

Koska mulla on kaksi veljeä vaimoineen ja lapsineen, porukkaa on aikas paljon. Myös jokaisella on ne omat jouluruokasuosikit. On siis mielestäni tosi kiva jakaa vastuita, ettei koko jouluruoka kaadu yhden ihmisen niskaan.

Karsin tänä vuonna omaa vastuualuettani ja teen vain omat suosikkini ja tietty hyvissä ajoin. Kun ei sitä koskaan tiedä mikä on oma vointi reilun neljän viikon päästä. (Miettikää jouluun on enää REILU NELJÄ VIIKKOA!)

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe