Kiharoista – Curly girlistä ja ennenkaikkea muista mutkista

Meduusa. Niin joskus moitin. Jokainen lonkero vetämässä eri suuntaan. Yksi sojottaa sivulle, toinen painuu alaspäin ja kolmas uteliaana kohti korkeuksia kuin sukellusveneen periskooppi.

 

Ei se ole vain tukkani, joka on kuin Davy Jonesin parta. Itsekin olen kaikkea koko ajan haluamassa, vaikka pääsisi helpommalla, kun kaiken energian saisi kanavoitua samaan suuntaan.

 

Kahdesta kiharatukkaisesta vanhemmasta ei suoratukkaisia lapsia saa. Kolmannen asteen luokkakuvasta voi jo huomata kuinka hius alkaa laineilla. Siinä kohden koko elämä alkoi muuttua suoraviivaisesta koukeroisemmaksi. Ihastuminen jonka kohteelle ei uskaltanut puhua. Tiukka voimistelupuku, jonka myötä kokoero muihin erottui selvästi. Ihossa erottuvat epäpuhtaudet ja muutokset kehossa. Backstreet boysien rakkauslaulut Barbieleikkien lomassa.

 

Ja nyt tätä joka aamuista jännitysnäytelmää, kuinka huono voi ”bad hairday” olla, eletään sormet ristissä lukemattomissa kylpyhuoneissa. Iloitaan jokaista kiharaa, jota ei tiedetty olevan olemassakaan. Lähiöiden Alepat on koluttu tyhjiin sopivista hoitoaineista ja shampoista. Korkkiruuvia, denmania, ananasta. Puolison kaapista viety ploppauspaita ja pastankeiton ohella toisessa kattilassa poreileva pellavansiemengeeli. Curly girl metodi eli ”kööligööl” on villinnyt suortuvat.

 

Muuttaessani ensimmäiseen omaan asuntooni, ostin samoihin aikoihin suoristusraudan. Opettelin hallinnoimaan rahavarojani vuokran ja kouluruuan maksun riittämiseen samalla kun suoristelin mutkia kuontalossani. Kämppikseni auttoi suoristamaan tukkaa kiiltäväksi, uudeksi ennennäkemättömäksi minäksi.

 

Illalla kotiin palatessa kosteus oli jo luonut otsonikerroksen laitetun kampauksen ympärille. Jossain välissä jokainen päätyy kohtaamaan omat kiharansa. Olivat ne yksi itsepintainen pyörre takaraivolla, polkkatukan molemmin puolin päätä samaan suuntaan kääntyvät latvat tai lämpörullaa tottelematon suikero. Jossakin vaiheessa totesin, että tietty peikkomaisuus kuuluu luonteeseeni.

 

Kiitos kööligöölin, kiharoiden hoidosta puhutaan enemmän. Kuinka saada kiiltoa, pehmeyttä ja kosteutta niissä mutkissa mitä on. Täällä oli ihanasti kirjoitettu siitä kuinka erilaisten ilmiöiden tärkein asia ei ole, että kaikki menevät sen mukaan vaan, että ne nostavat erilaisuutta tasavertaiseksi.

 

Kööligööl, kuten kaikki ilmiöt yleensäkin, on vouhotusta, hullutusta ja mielenkiintoista seurattavaa. Facebookin ryhmä on kannustava, täynnä huumoria ja innostumisen onnistumisia. Se on yhteisöllisyyttä tukea vahvistaa sitä mikä on ominaista. Vaikkei jaksaisikaan finger coilata loppuelämäänsä tai potea huonoa omatuntoa jos tuote ei aina ole täysin sataprosenttisesti metodin mukaista, jää tästäkin käteen varmasti hyvää. On ihanaa nähdä ihmisten voimaantuvan itsestään vaikka tuntuu käsittämättömältä että se ilo johtuu siitä minkä kanssa on itse kamppaillut joskus vuosia.

 

Joku kirjoitti rohkaistuneensa olla taistelematta kiharaa vastaan. Olla siis taistelematta vastaan sitä mikä on itselle luontaista. Toinen sanoi, että hiuksilla on aina ollut luonnetta, mutta itseltä sitä puuttui hiusten kantamiseen. Toivottavasti senkin jälkeen, kun banana hair foodia taas saa kaupasta ja pellavansiemenet ovat jääneet kaapin perälle, tästä jää jälki että kaikenlainen kiharuus kuuluu elämään siinä missä suoraviivaisuuskin. Takaisin mereen vetäytyneen hyökyaallon myötä hiekassa erottuvat simpukat.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.