”Pese ainakin vessa” – viihdyttäviä julkisia vessoja
”Jos et muuta ehdi, niin pese ainakin vessa”, antoi ohjeeksi enoni vaimo. Heillä tuoksuu aina puhdistusaine ja jos harvoin sattuvat käymään, silloin kannattaa ottaa sohvanalusia myöten. Mutta muutoin ”pese ainakin vessa” riittää ensi hätään. Ei ole kauheampaa kuin epähygieeniseltä tuntuva vessa.
Saati jos ne ovat yleisiä. Kauheimmat urbaanihorrorhetket voi kokea reidet täristen julkisissa vessoissa joissa kauhukseen vielä toivoo, että taskussa on vielä se nenäliina johon liimasi purkkansa. Koululaisena sitä jaksettiin rituaalisesti repiä paperia ympäri rengasta ja keskustella siitä pitikö paperia laittaa myös takimmaiseen reunaan.
Parhaimmillaan vessat, naistenhuoneet, miestenhuoneet, unisexvessat, puuterointitilat, huolto, ovat viihtyisiä soppeja, joiden sisustusta on mietitty ainakin puolella siitä hartaudesta jota on käytetty muuhun fiiliksen luontiin. Niissä tuoksuu vanilja, vessapaperia on riittävästi ja seiniä on viihtyisää tuijotella pitempikin tovi. Minä olen se, jonka vessakäynneillä saattaa puhelimen valokuvausääni kajahdella pitkin seiniä ja oven alta. Puhelimen kuvarullan kokoa kasvattavat myös WC-merkkien kuvat joita jaksan ihailla. Seuraavissa paikoissa oli erityistä käydä vessassa, suosittelen.
Tanner. Hämeentiellä Väinö Tannerin muistomerkin eli Tannerin portin viereen viime kesänä auennut kahvila, baari ja levykauppa, jonka tarjoilija istahti viereen tukka lippalakin alta tursottaen. Ruoka oli hyvää, erityisesti maa-artisokka ja se tarjoiltiin ihanista astioista. Paikassa on Twin Peaks -henkeä ja lp-levyjä kuunneltavaksi ja ostettavaksi. Vessa on minimalistinen, siisti ja kastelukannujen säilytyspaikka. Joku oli tännekin ehtinyt bommaamaan puumerkkejään. (Tämän sanan olen oppinut Helsingissä asuessani.)
N´avetta. Taannoisella Loviisan reissulla pysähdyin Sipoossa LeipomoKahvila N´avetassa. Vessassa tunnelmaa toi led-liekillä lepattava kynttilä, kukat ja harmoninen sisustus sekä huonetuoksun vieno kukkaisuus. Kahvilan vitriini on täynnä herkkuja, kananmunia saa ostettua kennoissa ja teetä on ihana itsekseen valmistella esillä olevasta valikoimasta. Paikalla on hinnoissa maalaisromanttisen rustiikkinen lisähintansa, minäkin hairahduin suklaatikkareihin joita sai nimeltämainitsemattomalta huoltoasemalta puolet halvemmalla. Mutta huoltsikan vessa ei ollutkaan kovin kummoinen.
Tavastia. Vessanovet täynnä toinen toisensa päälle kirjoitettuja nimiä, rakastumisia, huoritteluja ja voimamerkkejä samalla kun Tuure Kilpeläinen laulaa salissa ohuen ohut huivi kaulajänteitä vasten kiristyen. Tällaisia vessoja täytyy olla vaikka niissä saattaakin lattialla loiskua siideri ja käsipaperi on todennäköisesti lopussa illan loppua kohden.
Elokuvateatteri Cinamon. Rediin majoittunut edullisemman elokuvateatteriketjun vessan seinällä on pienistä laatoista muodostettu legendaaristen elokuvien yhteiskuva. Jokaisessa vessassa on tyylitelty kuva klassikoksi nousseesta elokuvasta kuten Dirty Dancingistä, Itse ilkimyksestä ja Gatsbysta. Huonolle ei jää Tennispalatsinkaan vessa, jonka seinillä on ikonisia lauseita. Ihastuttavan Kino Tapiolan vessan sulkumekanismin heikkous puolestaan aiheutti epämiellyttävän tirkistelyhetken, mutta itse paikan tunnelmaan nähden vessan karuus sopii.
Wall St. Bar eli ”Walle”. Ateneumin takana sijaitsevan Pienen akvaariomaisen baarin keskellä on kaksi vessaa, joissa olo on kuin tynnyrissä eikä tiedä onko tirkistelijä seuraava jonottaja vai se joka istuu sisällä. Tältä Sinbadista varmaan tuntui piiloutuessaan tynnyreihin. Vai kuka se piiloutuikaan niihin.
Niitä vessoja taas joita en suosittele, vaan rohkaisisin halvauksen partaalla juoksemaan jalat ristissä tai meditoimaan nesteen painovoimaisesti, on varmasti jokaisella. Mutta entäpä ne vessat jotka ovat legendaarisia oman elämän varrelta. Alla yksi eli ammattikorkean opiskelijaravintolan vessa jossa monet kerrat pestiin käsiä, lisättiin huulikiiltoa ja odoteltiin, että ystäväni nappasi sokeriannoksensa kylkeen piikillä.
